Maamme hallitus ei edusta armaassa isänmaassamme koko kansaa, vaan on asettunut työelämäasioissa työnantajien puolelle. Se on siis yksi työmarkkinaosapuoli ja toimii työnantajien, EK:n ja Suomen Yrittäjät ry:n juoksupoikana.
Yleisessä keskustelussa häiritsee se, kun puhutaan ja kirjoitetaan työmarkkinoiden uudistamisesta ja kyse on kuitenkin palkansaajan kannalta katsottuna työmarkkinoiden sopimusten heikentämisestä.
Puhutaan ja huhutaan, että suomalainen ay-liike on jämähtänyt sinne jonnekin kaukaisuuteen. Suomeen sovittiin ensimmäinen työehtosopimus (palkkaustariffi) keväällä vuonna 1900. Ja edelleen tähän maahan neuvotellaan työehtosopimuksia vuonna 2024. Niiden sisällöt ovat kehittyneet ja kehittyvät edelleen. Jos joidenkin olisi hyvä elää työmarkkina-asioiden suhteen tätä päivää, niin EK:n, työnantajaliittojen ja valitettavasti myös Orpon/Purran hallituksen. Olemme eläneet jo kertaalleen 1930-luvun, eikä sinne kannata työmarkkina-asioiden kanssa enää palata.
Melkein tulee tippa silmään, kun kuuntelee ja lukee kirjoituksia siitä, että hallitus apinoin pohjoismaiden ja Ruotsin mallia työelämän suhteen. Hallituksen mielestä poliittiset lakot saavat kestää Ruotsissa 2–3 tuntia, kun asiaa on selvitetty niin seitsemänkään vuorokauden poliittinen lakko Ruotsissa ei olisi vielä liian pitkä. Hallituksemme ajaa maahamme vientivetoista työmarkkinamallia. Vielä toistaiseksi asian suhteen ei ole tapahtunut minkäänlaista edistymistä. Mallissa kavennettaisiin valtakunnansovittelijan oikeuksia palkankorotusten suhteen ja tämä heikentäisi naisvaltaisten alojen palkanmuodostusta. Myöskään esitykset paikallisesta sopimisesta eivät vastaa sitä käytäntöä, miten asiat nykyään hoidetaan.
Paikallinen sopiminen Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa ovat perustuneet siihen, että työntekijöillä on ollut edustus yritysten päättävissä elimissä, kuten hallituksissa. Näissä maissa on ollut myös yrityksissä tai työpaikoilla työnantajan ja työntekijöiden yhteistyöelimet: Saksassa yritysneuvostot, Tanskassa yhteistoimintakomitea, Ruotsissa yritysneuvosto. Norjassa kansallisen tason työehtosopimuksia sovitetaan yrityskohtaisissa neuvotteluissa. Näihin asioihin ei maamme hallituksella ole parannusehdotuksia.
Kun puhutaan Ruotsin mallista, niin siellä on käytössä työelämän riitatapauksissa työntekijäpuolen tulkintaetuoikeus. Jos työntekijäpuolen päätös ei ole työnantajan mieleen, niin päätökseen voi hakea muutosta oikeusteitse. Meillä tulkintaetuoikeus on työnantajalla ja muutosta pitää työntekijäpuolen hakea oikeusteitse. Pohjoismainen tai Ruotsin malli ei tarkoita heikennyksiä palkansaajille, sillä niissä on paljon myös parantavia käytäntöjä, joita voidaan kohdentaa 2,5 miljoonaan suomalaiseen palkansaajaan. Nyt hallitus ajaa Suomen työelämään Venäjän mallia ja unohtaen pohjoismaiden ja Saksan käytännöt. Hävettää.
Reijo Korhonen
yleisdemokraatti (vas.)
Lieto