Kovat piippuun: käärme ja koira

0

Ulko-oveni yläpuolella, tiiliseinän ja lautavuorauksen välisen tasontapaisen päällä kurkistelee käärme.

On kevät.

Kun ensimmäinen kottarainen vihelteli helmikuun yössä, kävin faktat läpi ja valmistauduin kevättoimiin. Puhdistin välineet ja tarkistin niiden kunnon. Niistä tuonnempana.

Puutarhassani keskityn asioihin, joita saan syödä eli kasvihuoneeseen. Kamppailen myös kotiloinvaasiota vastaan, välineinäni kiehuva vesi, suola ja koirankarva. Koirankarvasta teen pienen mustan karva-aidan kasvihuoneen ympärille. Sen yli eivät lehtokotilot pääse lyllertämään.

Ansiokas torjuntaeläin on hyväntuulinen musta keskikokoinen snautseri Nelli. Hänen turkkiaan ei nypitä, vaan ajellaan koneella, ja karva menee puutarhaan.

Etupihan iloksi olen istutellut ympäri vanhaa nurmikkoa kukkasipuleita; tulppaaneita, toinen toistaan hauskempia laatuja, pikarililjoja, sinililjoja. Oi, jonain keväänä koko piha on oleva kuin hollantilainen pelto!

Muutama talvi sitten näin lumessa pienet sorkanjäljet. Nauratti – ettei vaan olis piru käynyt jotain etsimässä. Mutta koska kevään tullen ”joku” söi heti maasta nousevat tulppaaninlehdet, päättelin, että se oli kuitenkin kauris. Suutuin, mutta en voinut alkaa öisin kylmällä pihallakaan päivystää. Monena keväänä menetin lempikukkani heti alkuunsa.

Luin Auranmaan Viikkolehdestä (27.4.), että lampaanvilla saa peurat kavahtamaan. En ehtinyt hukkavillaa hakemaan, kun äkkäsin Nellin. Otin snautserinkarvapussin ja tökkäilin karvaa joka sipulin viereen.

Olen vaikuttunut. Nyt tulppaanit kasvavat reippaina ja vahvistuvat päivä päivältä. Pikkusorkkainen aterioi jossain muualla. En tiedä missä ja mitä, mutta 15 vuotta sitten borrelioosin sairastettuani ja pysyvät hermovauriot saaneena en tunne paikallista sääliä. Metsäkauriit ja peurat ovat tehokkaita punkkien levittäjiä, yhdessä kulkee ja aterioi jopa 2000 punkkia.

Kevättöistä tärkeimmät on tehty. On koirankarvaa tulppaaneissa ja käärme paikoillaan.

Keltamusta kiepille kiertynyt muovikäärme on jo vuosia pitänyt sepelkyyhkyt pelon vallassa ja poissa ovelta korsipesää tekemästä. Jaa miksi niin? Jo parin tunnin rakentelun jäljiltä oli ovi, tiiliseinä ja viereinen ikkuna linnunpaskassa.

Vaan pihatien toisella puolella pulut istuvat kuusessa ja kurluttavat juoniaan punoen. Käärme pysyy, olkaa pulut siitä varmoja.

toimittaja

Taina Saarinen

taina.saarinen@avl.fi

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän