Lomittaja on keskeisen tärkeä, mutta heitä on liian vähän

0
Maatalouslomittaja Aleksandar Jovanovic viihtyy vaihtelevassa työssään.

AURA. Aurassa sijaitseva Ruohosen perhetila on osakeyhtiö, jonka osakkaina on kahta sukupolvea. Tilan päävastuu on isällä ja tyttärellä, Jouni ja Suvi Ruohosella.

Suvi Ruohonen on tyytyväinen, että lomitusjärjestelmä on olemassa. Hän toteaa, että heillä on ollut hyviä lomittajia. Ongelma on kuitenkin alalla tuttu eli se, että lomittajia ei ole tarpeeksi.

Eräänlaiset ”varmuusihmiset”, ammattitaitoiset, mutta osa-aikaiset ja keikkatöihin lomittamaan tulijat olisivat Ruohosen mielestä hyvä käytäntö. Tosiasia kun on, että nykyaikana ei ole naapurissa apua entisaikojen talkoitten tapaan, ei löydy taitoa ja tietoa talon töihin.

– Se ei vaan onnistu. Jos osaa ajaa autoa, ei tarkoita, että osaisi ajaa traktoria saati uskaltaisi käyttää kaikkia talon töissä tarvittavia koneita, Suvi Ruohonen sanoo.

– Koneita ja laitteita on paljon, niiden käyttämisen on oltava tuttua. Sellaisesta ei ole apua, jota pitää opastaa ja neuvoa koko ajan.

Suvi Ruohonen on ottanut lomittajia oman aikansa alusta asti. Nyt tilalla vuorottelee 6–7 lomittajaa. Yksi on päivän, toinen useamman, yleisimmin ollaan 2–4 päivää kerrallaan.

Vuonna 2008, kun Ruohonen aloitti tilan töissä, tuntui olevan vaikeaa päästä puolison kanssa samaan aikaan lomille, ja se oli pulmallista. Enää Ruohosen puoliso ei työskentele tilalla, vaan hänellä on oma rakennusalan firma. Ja kun tilanne on se, ettei tekijöitä ole riittävästi, karjatilallinen tekee töitä sairaana tai äitiyslomallakin. Ruohonen soisi, että tilan – yrityksen – paperityöt otettaisiin lomitusajassa huomioon.

Sijaisapuhakemus on Ruohosen mukaan selkeä ja helppo tehdä verkossa, mutta aina voi vähän parantaa. Nyt verkkolomake toimii niin, että kerran valmiiksi klikattua ei pääse enää korjaamaan tai täydentämään. Korjaukset ratkeavat puhelimitse, tulee siis turhaa soittelua.

Suvi Ruohosta hämmästyttää, kun lomituskeskuksesta kysytään voiko heille lähettää lomittajaksi naisen.

– Siihen vastaan, että teenhän minäkin täällä työtä, kaikkia näitä töitä. Tänä vuonna on ollut nainen ensimmäisen kerran.

Aleksandar Jovanovic on toiminut maatalouslomittajana keväästä 2011, jolloin hän aloitti työn Pohjois-Pohjanmaalla. Vehmaan lomituskeskuksella hän on aloitti runsaat kaksi vuotta sitten.

Lomittaja saa lomituskeskuksesta neljän viikon työlistan, ja se toimii Jovanovicin mielestä hyvin.

– Näppärä systeemi. Ja jos on tarvetta, loma- ja vapaapäiviä voi järjestellä.

Toisinaan töitä on kymmenen päivää putkeen, toisinaan vapaita voi olla viisikin peräkkäin. Jovanovic tekee lomituksia noin 10 tilalla. Työ Ruohosen tilalla kestää tällä kerralla kuukauden päivät.

– Paikkoja tulee lisää koko ajan, koska lomittajia on liian vähän, Jovanovic sanoo.

Turkulaisen Jovanovicin maatilat ovat laajalla alueella: Aurassa, Paraisilla, Kaarinassa, Mynämäellä. Se ei haittaa. Jovanovic kertoo pitävänsä lomittajan työstä ja työn vaihtelevuudesta.

– Tutustun uusiin paikkoihin ja uusiin ihmisiin.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän