ORIPÄÄ. Rastatukkainen, hymyilevä nainen istuu nurmikolla ja repii hukkavillasta sopivia suikaleita laitettavaksi kokeiluasteella olevaan lampaanvillamattoon.
– Kokeilin ensimmäistä kertaa nukkua riippumatossa ja siinähän jäätyi pylly. Sitten kehitin idean, että josko tästä jämävillasta saisi tehtyä sellaisen lämmittävän alusmaton riippumattoon. Taidan mennä tämän kanssa sitten saunaan huovuttumaan, naurahtaa Nanna Korkiakoski.
Luonnonläheinen asenne näyttää ympäröivän naista. Luonto onkin tehnyt come-backin hänen elämäänsä ja Korkiakoski viettää kaiken liikenevän aikansa retkeilemällä erilaisissa luontopaikoissa yhden naisen retkeilyautonsa kanssa. Ennen kuin mennään syvemmälle retkimetsään, on kuitenkin syytä suunnistaa ensin Kajaaniin, Korkiakosken luontosuhteen syntysijoille.
– Synnyin Kainuussa Kajaanin metsissä. Asuimme ihan reilusti maalla. Metsään tehtiin majoja, talvella tehtiin järven jäälle luisteluradat ja monen kilometrin matkoja vaellettiin hyvän pulkkamäen perässä. Luonto rauhoitti mieltä, enkä sitä varmaan silloin vielä ymmärtänyt, mutta jotain syvempääkin luonnetta siinä oli, Korkiakoski muistelee.
– Ei silloin kaivannut mitään muuta eikä tietenkään ollut mitään tietokonepelejä tai kännyköitä. Mutta sitten muutettiin pääkaupunkiseudulle, kun olin 11 ja luontosuhde näivettyi väkisin. Meno oli muutenkin aika erilaista, kun ennen meitä oli koko koulussa 30 ja sitten yhtäkkiä sen verran olikin omalla luokalla, Korkiakoski kertoo.
Ammatinvaihtoja ja merkitystä elämään
Korkiakoski ajautui eri vaiheiden kautta Oripäähän.
Lähihoitajan työt vaihtuivat artesaaniopiskelujen kautta käsityöyrittäjänä Tie to Heaven-yrityksen perustamiseen. Korona-aikojen tappaessa yrittäjän päätoimisen taipaleen Korkiakoski pääsi koulunkäynninohjaajaksi Pöytyälle.
– Elämässä oli muutoksia ja yhtäkkiä olinkin vapaa tekemään enemmän, mitä itse halusin kysymättä keneltäkään. Ehkä siinä tapahtui pientä itse valittua erakoitumistakin. Aloin päästä hiljalleen takaisin kiinni siihen lankaan, jonka päästä löytyi uudistunut innostus luontoon ja retkeilyyn, Korkiakoski pohtii.
Luonto toi lisää merkitystä ja sisältöä elämään sekä myös reilusti kiehtovaa mystiikkaa, jota on hieman haasteellisempi selittää.
– Kyllä minä alan kuvitella kaikenlaista luonnossa ja jotkut hahmot heräävät eloon ja niistä saa hyviä mielikuvitusleikkejä. Otan paljon kuvia luonnossa, jotta voin palata niiden kautta upeisiin tai apeisiinkin luontohetkiin, Korkiakoski naurahtaa.
Syksyllä luontokouluun
Luontohurahdus paiskasi Korkiakosken Renaultin pikkupakettiautosta väliseinän veks ja autosta alkoi muodostua hetkessä pieni retkeilyauto, jossa on nyt simppelit varusteet muutaman päivän retkeilypuuhiin.
Pidemmän ihmisen jalat tulisivat takaluukusta läpi, mutta Korkiakoski mahtuu hyvin nauttimaan luontounista. Kiihtyvä retkeilytahti ja koulunkäynninohjaajan töiden loppuminen sysäsi Korkiakosken taas uusien ajatusten pariin.
– Olen tällainen innostuja ja sitten mennään aina täysillä. Ailion Maarit ehdotti minulle, että lähdetkös sinäkin kouluttautumaan luonto- ja eräoppaaksi ja minähän innostuin heti. Luontokoulu alkaakin nyt syksyllä, Korkiakoski paljastaa.
– Yhtenäiskoulussa oli aika voimakas äänimaailma ja vapaa-ajalla sitä kaipasi rauhaa vastapainoksi. Sitä aloin ammentaa luonnosta. Sekin vaikutti tähän luonnon -come-backiin.
Erityisesti Korkiakoski opiskelee itseään varten.
– Haluan oppia pärjäämään yksin luonnossa, oppia suunnistamaan hyvin ja selviämään huonommissakin olosuhteissa sekä oppia lukemaan luontoa enemmän. Toisena tulee vasta ajatukset ja suunnitelmat siitä, miten voisin hyödyntää taitoja ammatiksi. Olen kyllä jo miettinyt täällä kotipiirissä järjestää esimerkiksi leirejä lapsille ja yhdistää myös käsityöjuttuja siihen, Korkiakoski suunnittelee jo kovasti tulevaa. Mutta ensin pitää sisustaa retkeilyautoa hieman lisää.
