Tuoksuyliherkkyys on tuonut oman arominsa vaateostoksiin. Jos olet ihmetellyt kaupassa jotakuta tyyppiä, joka vaivihkaa nuuhkii myytäviä vaatteita, se olen ehkä ollut minä tai joku kaltaiseni.
Nykyisin osaan jo aika hyvin varoa tiettyjä tuoksuja, mutta virheitäkin sattuu. En tiedä missä bangladeshilaisen kemiantehtaan sammiossa kaksi vuotta sitten ostamiani farkkuja oli liotettu, mutta ainakin tuoksu on kestävä. Ei auta marttojen vinkit etikasta eikä soodasta. Pesin housut lopulta kuusi kertaa ja pidin niitä pari päivää pakastimessa. Mutta ne haisevat edelleen. Nykyisin ne lojuvat muovipussiin survottuna komeron lattialla odottamassa uusia hajunpoistoniksejä.
Ja tunnustettakoon, etten tullut kaupassa nuuhkineeksi sukkia. Menin ostamaan uudet sukat ilman aistinvaraista arviointia ja vieläpä heittämään ne saman tien pesukoneeseen muun pyykin joukkoon. Lopputulos oli veret seisauttava: kaikki puhtaat pyykit haisivat eltaantuneelta parfyymiltä. Pyykit oli tietysti pestävä heti uudestaan, tosin ilman haisusukkia: ne päätyivät vatiin sooda- ja etikkakylpyyn.
Tuoksuyliherkkyyttä on monenmoista ja monen asteista. Itselläni vaiva on vielä melko lievä. Voin esimerkiksi hyvin kävellä Sokos Wiklundin kosmetiikkaosaston läpi pyörtymättä, mutta jotkut hajuvedet, tuoksukynttilät, ilmanraikastimet ja tekstiilien valmistuksessa käytettävät kemikaalit aiheuttavat vuotavan nenän ja päänsäryn, jos niitä joutuu tunnin tai pari haistelemaan.
Sukulaistyttö kertoi hämmentyneenä kuulemastaan keskustelusta. Koulussa eräs tyttö oli kysynyt toiselta, mistä tämä ostaa vaatteensa. Toinen meni pahaa aavistamatta vastaamaan, että Gina Tricotilta ja H&M:tä, minkä ansiosta kysyjä antoi hänen kuulla kunniansa: ”Haluuks sä tuhota maapallon?”.
Tiedostava tyttö valisti pikamuodin olevan sieltä ja syvältä ja kertoi itse ostavansa vaatteita vain kirpputoreilta.
Tuumailtiin sukulaistytön kanssa, että tiedostava tyttö oli oikeilla jäljillä, mutta turhan kärkevä ja mustavalkoinen. Tässähän nimittäin on hyvin paljon muitakin varteenotettavia tapoja maapallon tuhoamiseen, ja osa niistä liittyy vain välillisesti vaateteollisuuteen. Itse olen osallistunut tuhoamiseen muun muassa haaskaamalla tolkuttomat määrät vettä ja energiaa pesukonerumban pyörityksessä. En ole kovin ylpeä toiminnastani, mutta olen kuitenkin pukeissa.
tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@av.fi