LIETO/Tarvasjoki. Ilmarisissa asuvilla lietolaisilla Marita Hiltusella ja Pertti Rantasella on viime pääsiäisestä alkaen ollut erikoinen ”harrastus”. Pariskunta on kuljeskellut Tarvasjoen keskustan tuntumassa säännöllisesti lähes päivittäin, toisinaan jopa kolmekin kertaa päivässä. He ovat myös grillailleet, vetäneet perässään sukkahousuihin sujautettuja herkkuja ja yöpyneet metsissä. ”Harrastus” on sikäli ollut antoisa, että pariskunta kertoo tutustuneensa moniin hyväntahtoisiin ja auttavaisiin ihmisiin. Mieluummin he silti olisivat viettäneet vapaa-aikansa jotenkin muuten, kuin pääsiäisenä karannutta koiraansa jäljittäen.
Mittelspitz-rotuinen koira karkasi hoitopaikastaan Liedonperältä omistajiensa lomamatkan aikana. Moni on varmasti jo epäillyt, ettei pienehkö seurakoira voi enää olla elossa. Pitkin kesää ja syksyä karkurista on kuitenkin saatu havaintoja. Tammikuun alkupuolella siitä onnistuttiin jo nappaamaan kuvakin.
Omistajat luottavat myös etsijäkoirien havaintoihin. Tarvasjoella on käynyt viisi eri etsijäkoiraa ja kaikki ovat vahvasti merkanneet päässeensä karkurin jäljille. Tuorein merkkaus on toissaviikon tiistailta, jolloin Paavo-koira merkkasi alueen, jolla kaveri seikkailee.
Miten koiran voi olettaa selvinneen? Hiltunen toteaa talven olleen niin leuto, ettei paksuturkkisella koiralla ole ollut mitään hätää. Todennäköisesti se on löytänyt yhden tai useamman suojapaikan.
Etsijäkoira Paavon emännän Lena Lundellin mukaan karkurit liikkuvat useimmiten aika suppealla alueella. Koira saattaa vaihtaa maisemaa, jos alueelle tulee muutoksia tai eläin säikähtää uudelleen. Etsijäkoiraliitto suositteleekin, ettei paikannetun karkurin sijainnista anneta tarkkoja tietoja. Yli-innokkaat auttajat voivat tahattomasti säikäyttää karkurin vaihtamaan paikkaa.
Entä sitten ravinto? Ihmisten herkkupatojen ääressä elänyt seurakoirakin oppii tarvittaessa saalistamaan ja etsimään ruokansa. Rantanen arvelee heidän karkurinsa eläneen pienriistalla, hiirillä ja myyrillä, sekä äkkiseltään hieman epäilyttävältä kuulostavalta appeella.
–Täällä on ollut hevosia laiduntamassa. Hevosen lanta on kuulemma koiralle herkkua ja energiapitoista ravintoa.
Toistaiseksi ravintoa on ilmeisesti ollut riittävästi tarjolla, koska grillin tuoksukaan ei ole karkuria houkutellut. Grillaaminen on Etsijäkoiraliiton antama neuvo, samoin kuin hajujäljen vetäminen.
–Meitä varmaan jo pidetään kylähulluina, Hiltunen naurahtaa grillailuihin ja sukkahousuilla hajujäljen vetämiseen viitaten.
Karkuria on koitettu myös loukuttaa, mutta loukussa ei ole käynyt kuin muutama kissa ja närhi. Nyt pariskunta toivoo keliolosuhteiden hieman kovenevan, jotta karkurille tulisi tarve ottaa vastaan ihmisten tarjoamaa ruokaa ja suojaa. Lumestakin olisi apua koiran kiinni ottamiseen.
Lundellin mukaan karkureita on saatu kiinni pitkienkin aikojen jälkeen. Hän pitää noin vuotta ihan realistisena aikana saada karkuri vielä kiinni. Etsintöjä kannattaa hänen mukaansa jatkaa niin kauan, kuin koirasta saadaan havaintoja.
FAKTA: Jos koira karkaa
* Rauhoita tilanne, äläkä juoksentele ympäriinsä koiran nimeä huudellen.
* Huolehdi, että katoamispaikalle jää omistajan hajua, esimerkiksi omistajan vaate.
* Laita katoamisilmoituksia lähitienoolle sekä nettipalstoille, esimerkiksi Karkurit-Facebooksivulle. Ilmoita katoamisesta myös löytöeläinkotiin.
* Älä mainitse ilmoituksissa koiran nimeä. Sen sijaan kerro koiran tarkat tuntomerkit.
* Vedä katoamispaikalta hajujälkeä kotiin tai muuhun turvalliseen paikkaan. Laita esimerkiksi sukkahousuihin haisevaa kosteaa ruokaa ja vedä sukkahousuja perässäsi.
* Grillaa katoamispaikalla tai kotona, jos se on lähellä katoamispaikkaa. Varmista ettei grillaaminen kuitenkaan tapahdu lähellä vaarallisia tienylityksiä. Jätä grillauspaikalle tuoksuvaa ruokaa.
* Ota talteen hajulähteitä, esimerkiksi koiran tavaroita tai karvatuppoja.
* Etsijäkoiraliitolta saa tarkempia ohjeita ja neuvontaa. Puhelinnumero 040 724 8614.