ORIPÄÄ. Oripään lentokentän ilmatila oli viime viikon torstaina rauhallinen. Hinauskone oli juuri laskeutunut ja pilotti totesi pilvien olevan liian matalalla. Taitolentokoneet moottorilla ja ilman voisivat kyllä tehdä temppujansa, mutta pilvet estäisivät tuomarinäkymää ja veisivät pisteet pois tempuista, joita tuomari ei näkisi.
–Lykätään nyt ainakin tunnilla vielä kisan alkua. Toivotaan parasta, kun huomenna on luvattu vähän heikompaa keliä, huuteli kisan johtaja Jyrki Viitasaari kilpailijoille hinauskoneen viereltä.
Käynnissä oli Suomen ilmailuliiton ja Urheilutaitolentäjien taitolennon SM-kisat moottori- ja purjelentokoneille. Koneet pörräsivät Oripään lentokentän päällä keskiviikosta lauantaihin. Välillä keli laittoi hommat seisokkiin.
–Alun perin täällä piti olla myös PM-kisat, mutta tämä kiinalainen lepakkorutto suisti meidän haaveemme maahan, sananmukaisesti. PM-kisat siirrettiin ensi vuodella, mutta Suomessa ollaan edelleen, Viitasaari harmittelee. Sitä ei vielä tiedetä, tulevatko kisat olemaan Oripäässä, mutta mahdollisesti.
– Oripäässä on hyvä lentää, kun täällä on paljon valvomatonta ilmatilaa ja Kössin Päivin ruuat ovat ehdottoman hyviä. Sieltä meille on ruoka tullut jo monet kerrat, hehkutti kouvolalainen Viitasaari.
Kokemattomampia heikottaa
Taitolennossa lennetään ennalta määrättyjä, silmukoista ja linjoista koostuvia kuvioita. Niitä on aika moninainen määrä ja niiden geometristä puhtautta arvioidaan maasta käsin.
–Purjelentokoneet hinataan 1250 metriin, josta ne pääsevät sitten suoritusalueeseen eli boksiin, joka on kilometri kertaa kilometrin kokoinen maahan merkitty alue, selvensi Viitasaari.
–Purjekoneella tehdään melkein samanlaisia temppuja, mutta purjekone saa voimansa menettämällä korkeutta koko ajan eli suoritukset ovat lyhyempiä. Kokeneempien luokassa alaraja on 200 metriä. Jos sen alle menee tekemään suoritusta, hylätään suoritus. Turvallisuudesta ei tingitä, Viitasaari muistutti.
Purjelentäjiä oli kisassa vain kuusi, kun taas moottorivoimilla taituroijia oli 24.
Vaativimmassa moottoritaitolentoluokissa kohdataan aikamoisia G-voimia, joita on vaikea selittää ilman, että on ollut koneen kyydissä.
–Positiivinen kiihtyvyys on sellaista, joka painaa ohjaajaa penkkiä vasten. Negatiivinen kiihtyvyys on usein hankalammaksi koettu ja se on sitä, kun ohjaajaan kohdistuu voima, joka puskee häntä pois istuimesta. Mutta onneksi on hyvät turvavyöt, Viitasaari selvensi.
–Positiiviset ovat yleensä helpompia sietää kuin negatiiviset. Mutta niihin tottuu ja on keinoja, miten voi hallita kehoon kohdistuvia voimia paremmin, esimerkiksi vatsalihaksia jännittämällä tai hengitystä pidättämällä sopivasti. Tottumattomalle ihmiselle 20 sekuntia neljän geen voimaa voi jo aiheuttaa tajuttomuuden. Kenellä on vastaponnistustekniikka hallussa, pystyy kestämään sellaisen 6-7,5 geetä pidempiäkin aikoja.
Tanssijan hommista harrastepilotiksi
Televisiosta tuttu Sami Saikkonen on lentänyt taitolentoa yhdeksän vuotta. Tanssijan työstä on ehkä ollut hyötyä taitolentoon tai sitten ei.
–Sitä ei osaa oikein ennustaa, kuka kestää noita voimia mitenkin. Se on hyvin henkilökohtaista, Saikkonen totesi ja manasi ensimmäisen päivän huonoa suoritustaan.
–Olen tehnyt paljon näytöslentoja viime aikoina ja siellä kaikki liikkeet ovat nousevia, sillä siinä tehdään liikkeitä lähellä maata. Yleisön saa huoahtamaan helpollakin, mutta kilpataitolennossa pitää olla todella säntillinen ja siinä etsitään nimenomaan niitä virheitä.
–Olen kyllä yrittänyt saada aikaiseksi sääntömuutosta, että oltaisiin positiivisempia ja nautittaisiin nimenomaan onnistumisista eikä epäonnistumisista, vinoili Saikkonen kilpailun johtajalle Viitasaarelle.
–Oripää on minulle muuten tuttu paikka, sillä äitini asui täällä aikanaan viisi vuotta, Saikkonen paljasti.