Suomen kvinoat kasvaa Rainingon pelloilla

0
Nykyisillä koneilla hoitaa 500 hehtaaria siinä ajassa, missä 1970-luvulla hoitui 50 hehtaaria. Juha Rainingon mielestä keväiselle pellolle påääsy on yksi vuoden hienoimmista hetkistä.

LIETO, Tarvasjoki. Auranmaan Viikkolehden nettisivuilla julkaistaan viikoittain Viikon henkilö -palstaa. Palstalla kysytään muun muassa, minkä lehtijutun haluaisit lukea. Syksyllä viikon henkilönä haastateltu tarvasjokelainen Ensi Kulta toivoi juttua Rainingon luomutilasta, joka sijaitsee naapurissa, juuri ja juuri Liedon puolella.

Toive osoittautuu sangen mielenkiintoiseksi toteuttaa. Rainingon tilaa viljelevät veljekset Juha ja Kari Raininko . Tila tunnetaan erityisesti kvinoan viljelystä. Sen viljely aloitettiin vuonna 2009.

Etelä-Amerikasta peräisin oleva kvinoa on inkojen viljelykasvi, he kutsuivat sitä ”ihmiskunnan äidiksi”. Tiettävästi kaikki Suomen kaupoissa myytävä suomalainen kvinoa on peräisin Rainingon tilalta ja kvinoaa myydään myös suoraan sekä verkkokaupassa.

Sangen eksoottisen näköistä kvinoaa voi nähdä esimerkiksi Tarvasjoen Alikulmalla, missä Rainingoilla on peltoja. Tilan pelloista noin viidennes kasvaa kvinoaa.

–Kvinoa on aika vaativa viljeltävä. Kylvö tehdään toukokuun lopulla, korjuu on vasta lokakuussa. Kasvi vaatii pitkän kasvukauden ja hyvän pellon, tiiviissä maassa se ei viihdy, Juha Raininko kertoo.

Kvinoan etu kuitenkin on, että sen korjuu ja kylvö ovat eri aikoihin kuin tavallisempien viljelykasvien. Kvinoan lisäksi tilalla viljellään puhdaskauraa, hernettä, rypsiä, rapsia ja ruista.

Hörhön hommasta kilpailuvaltiksi

Rainingon tilalla oltiin ennakkoluulottomia jo ennen kvinoaa. Tila siirtyi veljesten haltuun vuonna 1987, luomuun siirryttiin vuonna 1995, kun EU-jäsenyys pakotti ajattelemaan viljelyä toisella tavalla.

–Ajattelimme, ettei Suomessa ole mahdollista kilpailla eteläisempien maiden kanssa tavanomaisella tuotannolla. Siirtymävaiheen tuki auttoi luomuun siirtymisessä. Kyllähän silloin monet katsoivat, että on hörhön hommaa, kun isohko tila siirtyi luomuun, Juha Raininko naurahtaa.

Neljännesvuosisadassa asenteet luomua kohtaan ovat muuttuneet. Rainingon tilallakin on opittu paljon.

–Olihan se aluksi uuden oppimista. Sadot vaihtelivat, mutta nyt ne ovat vakiintuneet. Tärkeä oppi on ollut muun muassa se, miten lannoitus hoidetaan, kun käytössä on vain orgaanisia ravinteita.

Luomupellon sato on noin kolmanneksen pienempi kuin tavanomaisessa tuotannossa olevan. Laadussa se ei häviä. Normaalien tukien päälle tulee luomutuki, jolla kompensoidaan se, että vuoroviljelyn vuoksi pellot on pidettävä välillä apilalla, mistä ei tuottoa tule.

EU:n tavoitteena on, että kymmenen vuoden päästä luomun osuus olisi 25 prosenttia, Suomessa tavoite on asetettu kolmeenkymmeneen prosenttiin.

Juha Raininko uskoo, että luomu tulee lisääntymään, mutta antaisi markkinoiden hoitaa asian.

–Luomu ei yleisty pakottamalla, hän muistuttaa.

Maa ja lokit kiittävät

Maan rakenteessa luomun huomaa selvästi.

–Luomupelloilla ei juuri vettä näe, mutta traktorin perässä lentäviä lokkeja kylläkin. Lierot viihtyvät kuohkeassa luomupellossa, Juha Raininko havainnollistaa.

Viljelijän vuodessa kevään toukotyöt ovat parasta aikaa.

–On hieno tunne, kun kevätaurinko alkaa paistaa ja muokattu pelto tuoksuu tuoreelle mullalle. On suorastaan lomaa, kun pääsee pellolle töihin, Juha Raininko kuvaa.

Keväisenkin toukotyön yllä on kuitenkin mustia pilviä.

–Tällä systeemillä maaseutu ei pitkään kestä. Tuottajahinnat ovat pohjalukemissa. Pitäisi siirtyä takaisin ennen EU:ta käytössä olleeseen järjestelmään, missä tuki oli tuotteen hinnassa. Nykyisin maaseudun tukia ohjataan liikaa muualle kuin maatalouteen, Raininko sanoo.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here