Venähtäneen ”lomani” aikana pihamme pääsi lähes vallan hunningolle. Loma lainausmerkeissä siksi, että viidennen viikon olin kyllä jo töissä, mutta etänä mökiltä. Perheeseen osunut koronatapaus pakotti pysymään pois kotoa.
Koko neljän viikon loman aikana kävin kotona pyörähtämässä neljänä päivänä. Miten tällä kertaa onnistuin järjestämään lomani niin, on mysteeri itsellenikin. Joka tapauksessa loman päättyessä olisin varsin mielelläni palannut jo kotiin. Koti nimittäin on koti, vaikka matkailu olisi kuinka mukavaa ja mökillä maisemat kuinka kohdillaan. Mökille ”vangiksi” jäätyäni podinkin ahdistusta ja vaadin miestä hakemaan minulle kaupasta lohtupussin. Jostain kumman syystä en saanut osakseni niin suurta sympatiaa, että mies olisi viitsinyt tuoda toivomaani irtokarkkikokoelmaa. Jouduin tyytymään kaupan valmiisiin sekoituksiin ja naureskeluun, että sinä se varsinainen uhri tässä olet.
Mies jätti minut karkkeineni yksin mökille ja majoittui itse motelliin. Mökillä yksinolon mukavuus on ilmeisen selvästi asennekysymys. Lomalla viihdyin mökillä vallan hyvin yksinkin, mutta nyt mökille yksin jääminen tuntui lähes rangaistukselta.
En erityisestipidä kodistamme. Se on väärältä aikakaudelta, väärässä paikassa, väärin sisustettu ja riittävän rempallaan saadakseen jatkuvasti haaveilemaan jostain muusta. Varsinkaan piha ei ole ollut sitä, mitä toivoisin. Tonttimme rajalta alkava kuusikko on aiemmin tehokkaasti estänyt valon pääsyn pihallemme. Mitään en olekaan saanut kukoistamaan, vaan pihaamme voi hyvällä syyllä kutsua kitupihaksi. Kasviston kitukasvuisuuden tuskin voi olettaa tulevan muotiin missään vaiheessa.
Viime syksynä kuusikkoa karsittiin. Mutta pelkästä valosta ei ole iloa, jos puutarhuri viettää kesästä viisi viikkoa jossain muualla. Etenkään, jos puutarhurin lomailuun osuu kuiva helleaalto. Jokaista hoidossani hengissä selviää kasvia voikin siis pitää melkeinpä ihmeenä. Näitä ihmeitä evakossa kaipasin. Jälleennäkeminen oli surullinen, joskaan ei täysin lohduton. Hitusen kävi hermoille, kun en heti kotiin palattuani päässyt pelastamaan mitä pelastettavissa oli. Sekin oli sentään lohdullista, ettei pörriäisille tärkeitä rikkaruohoja helle ollut tappanut.
toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi