Kolumni: Ihan normipeurakolari

0

Tunnetko ketään kansantaloustieteen opiskelijaa? Minulla olisi täällä valmiina gradun aihe, joka liittyy oleellisesti peurakolareiden kansantaloudelliseen merkitykseen.

Olen tullut siihen tulokseen, ettei nykymenossa ole järjen häivääkään. Tämän vuoden kolarimäärät eivät vielä ole tiedossa, mutta viime vuonna Suomessa ajettiin Tilastokeskuksen mukaan 14 004 riistaonnettomuutta, joista puolet tapahtui valkohäntäpeurojen kanssa. Näistä noin 7000:sta valkohäntäpeuraonnettomuudesta 312 tapahtui poliisin tilaston mukaan Pöytyällä.

Minulla on kyseenalainen kunnia päästä mukaan Pöytyän kuluvan vuoden tilastoon. Olen yksi pikkiriikkinen merkintä syyskuun lopussa.

Peurakolareista on tullut normipuuhaa. Jotain loppuun kalutusta aihepiiristä kertoo kai sekin, ettei juuri kukaan enää kommentoi peurakolaria sanomalla ”ai kamala” vaan pikemminkin ”ai jaa ”.

Toisaalta sen ansiosta, että kolareita sattuu harva se päivä, löytyy seudulta vahvaa osaamista asioiden hoitamiseen ja vaurioiden korjaamiseen. Itse ajoin peurakolarin matkalla töihin. Kolarin selvittelyissä ei kauaa nokka tuhissut ja puolitoista tuntia myöhemmin olin jo huristellut sijaisautolla työpaikalle. Työkaverit tuskin olisivat huomanneet mitään, jollen olisi pelmahtanut pihaan Opelilla.

Peurakolari aiheuttaa poskettoman tohinan, jonka työllistävät ja taloudelliset vaikutukset ovat melkoiset. Kun posautin oman kolarini, vein ensin pari minuuttia hätäkeskuksen ja poliisin työaikaa ja sen jälkeen tulin työllistäneeksi niin hinauspalvelua, suurriistavirka-apua, autokorjaamoa, autovuokraamoa kuin vakuutusyhtiötäkin. Terveyskeskusta tai sairaalaa ei onneksi tarvinnut vaivata. Vahinkotunnukset ja ties mitkä tiedonhippuset sinkoilivat hetken aikaa vinhaa tahtia bittiavaruudessa.

Mutta mitä jos mikään ei sinkoilisi minnekään? Mitä jos peurat pysyisivät kokonaan pois teiltä?

Tein kansantaloustieteen opiskelijalle tutkimuskysymykset jo valmiiksi: Voisit selvittää, pystyttäisiinkö peurakolareiden kuluilla kattamaan riista-aidat kaikkien Suomen maanteiden ja valtateiden varsille. Lisäksi kannattaa selvittää, vaipuisiko Suomi armottomaan lamaan, jos peurakolarit loppuisivat kokonaan – sen myötähän taloudellinen toimeliaisuus vähenisi merkittävästi.

Turha kuvitella, että kaipaisin 90-luvun lama-aikoja takaisin, mutta ei kai peurakolareiden määrän romahdus voi sentään olla suoraan rinnastettavissa Neuvostoliiton romahdukseen?

tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@avl.fi