Kyrön Killanmäeltä alkavan paljasjalkapolun alkupään lehtipintainen kasvillisuus tuntuu jalkapohjissa pehmeän kumimaiselta. Se rohkaisee astelemaan pidemmälle, ainakin kilometrin päähän, puolivälissä olevalle laavulle. Siellä voisi tiukan paikan tullen vetää kengät jalkaan.
Paljasjalkakävelyllä sanotaan olevan useita terveyshyötyjä: verenkierto, mieliala, tasapaino ja jalkojen lihakset kohenevat. Lisäksi sen väitetään vähentävän jalkojen hikoilua ja tekevän hyvää jalkaterien iholle.
Alkumetreillä muistan antaneeni repussani olleen kyypakkauksen tyttärelleni – nytpä täytyy olla tarkkana mihin astuu!
Olen kummastellut Kyrön paljasjalkapolulle tuotujen räsymattojen tarkoitusta, mutta kengittä ja sukitta kulkien idea selviää. Mattojen päällä on kiva seisoskella ja ihmetellä varpaiden tuntemuksia. Jännittävintä paljasjalkakävelyssä on aistia maastonkohtien kosteuseroja ja upottavuutta. Ehkäpä kosteus on pehmittänyt havunneulaset, jotka eivät yllättäen tunnu lainkaan pisteliäiltä.
Lenkin ensimmäinen ärräpää meinaa karata suusta juurakko-osuudella. Se on kuin legopalikoiden päällä talsisi. Laavua ympäröivillä kallioilla olen pelännyt tallovani muurahaisia, mutta tällä kertaa haju taitaa karkottaa pienet uurastajat.
Laavulla mutustelen poimimani mustikat ja totean jalkapohjien pysyneen kunnossa juuresta syntynyttä pientä nirhaumaa lukuun ottamatta. Paluumatka sujuu rennommin, joskin polun loppuosuudelle levitetty pyöreä kiviaines on pehmeän metsämaaston jälkeen inhottavan pisteliästä. Kait se on jonkinlainen jalkahieronnan loppuhuipentuma. Parkkipaikalle päästyä jalkapohjissa tuntuu vekkuli kutina – veri taisi lähteä kiertämään ja mielikin on ihan mainio!
Kuntoiluasioita ahkerasti seuraava päätoimittaja Asko Virtanen vinkkaa seikkailusta kuultuaan paljasjalkatossuista. Niillä voi treenata jalkojen kestävyyttä ja ennen pitkää jopa paljasjalkajuoksua. Apua – minä kun luulin paljasjalkakävelyn olevan laji, jossa ei lisävarusteita olisi. Nettiselaimen avaaminen paljastaa, että on olemassa lukematon määrä paljasjalkakenkiä: varrellisia, varrettomia, työjalkineita ja vaikka mitä.
Hintoja katseltuani totesin jatkavani harrastusta ainakin toistaiseksi omilla nahkaläpsyttimilläni, tai pitäisiköhän toivoa seuraavaksi merkkipäiväksi paljasjalkavillasukkia?