Tanssissa ikä on vain numero

0
Antti Törmäsen ja Bettina Karppisen vetämän tunnin lopuksi opettajat vielä kertasivat opetetut asiat niin, että kurssilaiset saivat videoida opit talteen älypuhelimiinsa. (Kuva: Tuomas Honkasalo).

PÖYTYÄ/Yläne. Kai sen jo Aira Samulin tai Jorma Uotinenkin todistavat; tanssiminen ei todellakaan ole iästä kiinni. Valasrannan tanssileirillä asia oli helppo todeta, sillä tanssitunneilla oli leppoisasti sekaisin kaikenikäisiä tanssijoita, joita kuitenkin yhdisti intohimo tanssitaitojen tarkempaan hiomiseen.

–Ei täällä ole mitään merkitystä tanssikumppanin iällä. Vain tuo tanssi- ja viemistaito on merkityksellistä. Toisaalta ikä ei myöskään tuo automaattisesti tullessaan tanssikokemusta. Ei voi olettaa, että vanhempi herrasmies on taitavampi tanssija. Moni nuori voi olla paljon parempi. Taidon huomaa kyllä heti, kun otetaan tanssiote, tanssileiriläinen Jenni Porkola kertoi tanssileireiltyään jo seitsemän päivää putkeen.

Kymmenen päivää kestänyt tanssileiri toi Yläneelle valtaisan määrän tanssijoita. Tanssitunteja oli kymmenen päivän aikana tarjolla lähes 300 ja päivittäisten osallistujien määrä pyöri sadoissa tanssijoissa.

Opettajina toimivat Suomen huippu tanssiopettajat, kuten Matti Puro sekä Jutta ja Sami Helenius.

–Meillä pyörii melkein koko ajan kuusi tanssipistettä, kun tunnit ovat käynnissä. Pisteitä on neljä Valasrannalla ja neljä Yläneen yhtenäiskoululla. Yhtenäiskoululla on paljon punaisia ja punamustia tunteja, jotka ovat tasoltaan edistyneitä. Tämän tason tunteja ryhmätunteina on Suomessa harvoin tarjolla, kertoi Tuija Luukkonen tapahtuman järjestäneestä Suomen Tanssipuodista.

Kohtaaminen merkitsee


Tanssijoiden keskuudessa tuntien taso oli selvästi keskeinen puheenaihe.

–Vaikeammilla tunneilla on tasokoe ennen tunnin alkua ja siellä määritetään, pääseekö tunnille vai ei. Vaikka se kuulostaa aika rajulta, niin se on hyvä ja välttämätön asia. Tunti menee helposti osallistujilta pilalle, jos paikalla on valtavan eri tasoista tanssijaa, pohdiskeli auralainen Jyri Lahtinen .

Hän oli tutustunut edellisellä tanssileirillä Heta Hoviin ja Johanna Honkoseen .

–On jännittävää, kuinka täällä ihmiset ovat niin samanhenkisiä. Täällä tapaa paljon nuoria tanssijoita, Hovi ihasteli.

–Minusta tuntui aikanaan, että Jyväskylässä ei ole yhtään nuorta lavatanssiharrastajaa. Sitten tulin tanssileirille ja Valakselle ja oli ihanaa huomata, etten tosiaankaan ole yksin, Honkonen naurahti.

Ikään palataan myös tämänkin seurueen keskusteluissa.

–Tanssiessa ikä häilyy. Ikä ei tee tanssijaa. Enemmän merkitsee, miten ihmisen kohtaa, Honkonen heittäytyi filosofiseksi.

Tuntien kulku on selkeä. Tanssinopettajat hinkauttavat jotain tiettyjä osia kuntoon tanssitekniikasta ja antavat ryhmän sisällä myös paljon henkilökohtaista palautetta, vaikka ryhmät voivat olla isojakin.

Moni opettaja myös tanssii kurssilaisten kanssa opettaakseen asioita vielä tarkemmin. Hiottavia asioita on monia, mutta tanssiotteesta tuntuu tulevan paljon palautetta.

–Kiinnittäkää huomiota jo siihen, miten tulette tanssiparin luokse ja otatte tanssiotteen. Ote on ryhdikäs ja kunnioittava, opetti Antti Törmänen ja näytti mallisuorituksen Bettina Karppisen kanssa. Kurssilaiset todella keskittyivät otteen parantamiseen, kunnes taas opeteltiin lisää. Harjoiteltavia asioita treenattiin kuivaharjoitteluna ilman musiikkia ja lopuksi myös musiikin kanssa.

Salin reunassa oli niin sanottu vaihtopenkki, johon osa naisista aina välillä pääsi lepuuttamaan tanssijalkojaan, sillä miehiä oli hieman vähemmän. Kovin kauaa ei jäähyllä kuitenkaan saanut olla.

Vain harva tanssi kiinteästi saman parin kanssa koko ajan.

–Jos tanssii koko ajan saman parin kanssa, ei kehity niin hyvin kuin jos vaihtaisi paria koko ajan. Vakioparilla saattaa olla jotain virheitä tanssissa. Se ei tule välttämättä niin selkeästi ilmi, kun pari ei vaihdu eikä tule sitä kautta sellaista palautetta, että täähän ei nyt toimi, Heta Hovi mietti.

Samaa pohti Jenni Porkola.

–Parin vaihtuminen on tärkeä juttu, sillä siten oppii enemmän, Porkola vakuutti. Porkolan tanssileiri oli elämyksiä täynnä, sillä koulun lattiamajoituksen sijaan hän vietti yönsä riippumatossa koulun viereisessä metsässä.