MARTTILA. Kun kylän ainoaa kerrostaloa asuttaa kyseiseen asumismuotoon tottumaton syrjäkylän väki, kirkkoherra, kevytmielinen rakkausterapeutti, viinaan ja naisiin kallellaan olevia ukkomiehiä, nuorisoa ja kaiken osaava talonmies yhdessä juoruilevan puolisonsa kanssa, ei siitä voi syntyä kuin soppa. Maustetta keitokseen lisää pitäjää luotsaava suuruudenhullu kunnanjohtaja metkuineen. Kuvitteellisessa Mattilan kylässä alkaa säpinä.
Kyseessä on Marttilan Nuorisoseuran perjantaina 3.3. ensi-iltana saava näytelmä ”Korkealta näkyy kauas – vai?”. Näytelmä on jatkoa viime vuonna esitetylle ”Leviällä tiellä kengät kuluu” -teatterikappaleelle. Uusi tuotos on täysin itsenäinen tarina, joten juonesta pääsee kärryille, vaikka ensimmäinen osa olisi jäänyt näkemättä. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa tuttuun tapaan Merja Tuominen.
Mukana on sama vanha näyttelijäkaarti, mikä takaa mutkattoman esityksen. Kun sekä näyttelijät ovat paikallisia että tarinan kylän nimi liippaa läheltä Marttilaa, on selvää, että viitteitä tosielämään löytyy.
–Pääperiaatteena on ollut, että näyttelijöiden on oltava paikallisia, Tuominen toteaa.
Mukana on ennestään tuttuja hahmoja ja muutamia uusia roolihahmoja.
–Kaikki roolit ovat keskeisiä ja tästä syystä ei pääosaa ole.
Sanat ja musiikki edellä
Kokoavana tekijänä ja esityksen keskeisimmässä roolissa on musiikki.
–Sanat edellä mennään, Tuominen sanoo.
Konkarina musiikin takana häärii Heikki Eskola, joka johtaa bändiä ja on myös sovittanut tunnetut Suomi-popin laulut näytelmään siten, että ne joko kokoavat edellisen näytöksen tai vihjaavat tulevaan osioon.
–Yleisöltä vaaditaan tekstin kuuntelua, sillä niin teksti kuin laulut sisältävät paljon sanamuunnoksia ja piilotettua asiaa, Tuominen painottaa.
Jo itsessään esityksen nimi haastaa yleisön pohtimaan, että näkeekö sieltä korkealta kauas. Tulevassa yönäytöksessä sanaleikittelyä tulee olemaan enemmän. Piiloviesteistä huolimatta on kyseessä koko perheen esitys.
Ei kahta ilman kolmatta
Kaikkinensa näytelmässä on kyse sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta, ihmisten elämänmuutoksista, erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten yhteiselosta ja sen tuomista haasteista, yksinäisyydestä, rakkaudesta, nuoruuden haikailusta. Isoja, kaikkia koskettavia teemoja.
Kun kysytään mistä Tuominen on saanut inspiraationsa tarinaan, tulee vastaus empimättä.
–Elävästä elämästä, Tuominen täräyttää ja jatkaa seuranneensa esimerkiksi anoppinsa elämää ja siirtymistä vanhustentaloon.
Ohjaajan mukaan tarinan henkilöiden elämää pitää seurata ehdottomasti pidemmälle. Tuominen myöntääkin, että kyseessä on trilogia ja jatkoa on vielä luvassa.
Naurun puolella
–Saa nauraa, naurun puolella mennään, kuvailee ohjaaja luomustaan.
Ja jo pelkästään harjoituksissa tunnelma on letkeän kutkuttavaa. Kun hahmot sitten pääsevät täyteen vauhtiin ja syntisten pöytä on katettu kera kirkkoherra Pajun (Antti Paltta) ja iloluontoisen Kerttulin (Anne Mäkelä) kaikkien tapahtumien keskiössä olevaan kerrostalon aulaan, ei voi kuin olla samaa mieltä talonmies Kymäläisen (Jyrki Ojaniemi) kanssa, että: ”Taivaallinen ja maallinen korkeus lähellä”.
Heidi Nurminen
Korkealta näkyy kauas – vai? -näytelmän ensi-ilta Marttilan nuorisoseurantalolla perjantaina 3.3. klo 19. Muut näytökset la 4.3. klo 14, su 5.3. klo 14, pe 10.3. klo 19, la 11.3. klo 14 ja klo 20 sekä su 12.3. klo 14. Liput 20e, eläkeläiset 18e ja alle 10-vuotiaat 10e. Väliajalla kahvitarjoilu vapaaehtoisella kahvimaksulla. Lippuja ennakkoon Marttilan kirjastosta ja Nurmin kaupalta sekä varauksia Petri Prusilalta 044 012 3645.