Nurkkatanssit olivat aikansa kotibileitä – Nuorten kokoontumisten pelättiin poikivan tappeluita ja lehtolapsia

0
Auranmaalla 1900-luvun alussa järjestetyissä nurkkatansseissa ei todennäköisesti valokuvattu. Kuvan tanssit on ikuistettu Suojärven pitäjässä. Kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.

AURANMAA. Auran kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Ari Vilénin mukaan laki ei kieltänyt tanssimista, mutta 1800-luvun lopun sekä 1900-luvun alkupuolen yksityisissä nurkkatansseissa oli silti vahva kielletyn hedelmän maku.

Marttilassa 1895 pidetyssä kuntakokouksessa enemmistö oli sitä mieltä, että nurkkatanssiasialle oli tehtävä jotain ja kunnallislautakunnan oli ryhdyttävä valmistamaan ehdotusta nurkkatanssien poistamiseksi.

Kokoukseen osallistuneet apteekkari Calamnius sekä irtolainen Batrik rohkenivat olla toista mieltä ja väittivät nurkkatanssien olevan nuorisolle tarpeellisia tapahtumia. Uusi Aura -lehti ei sen tarkemmin siteerannut puoltavia perusteluja.

Muuallakin päättäjät ponnistelivat turmiollisena pitämänsä kulttuurin kitkemiseksi. Karinaisten kuntakokous kielsi 1900 tammikuussa nurkkatanssien järjestämisen 20 markan sakon uhalla.

Sakkoja yläneläisille

Yläneläiset kokivat olevansa turvassa nurkkatanssien paheilta, ainakin Uuteen Auraan elokuussa 1904 kirjoittaneen nimimerkki Korpijärven mukaan. Hän kiittelee, kuinka väkijuomien käyttö on Yläneellä vähäistä ja lehtolasten lukumäärä on pieni. Nurkkatanssit ja yöjalassa käynnit olivat siirtyneet harvinaisuuksien joukkoon, ainakin kirkolla.

Nimimerkki Korpijärvi arvelee tämän johtuvan korkeasta kansakoulujen lukumäärästä sekä kirkkoherran harjoittamasta kasvatustyöstä.

”Toiset arvelevat syynä olevan sen, että nuorisoa on liian vähän ja sekin mitä on, on siinä määrin kykenemätöntä yhteistoimintaan, ettei saa tansseja toimeen”, kirjoittaa Korpijärvi.

Ei Yläne loputtomasti lintukotona pysynyt. Marraskuussa 1933 Pöytyän käräjillä puitiin Kustaa Palmun luona pidettyjä ”naistenkutsuja”. Niiden todettiin olleen nurkkatanssit, joihin saapui viinaksin ja asein varustautunutta väkeä. Paikalla tapahtui useita pahoinpitelyjä, joista käräjäoikeus jakoi sakkotuomioita.

Tilan omistaja sai sakkoa 300 markkaa paikan luovuttamisesta nurkkatansseja varten. Tapahtuman järjestäjät, 10 nuorta naista, saivat kukin 50 markan sakon.

Tyhjäntoimittajien huvia Marttilassa

Marttilalainen nimimerkki J. T. kirjoitti 1909 Sosialisti-lehdessä kirosanoilla tehostettuna, kuinka paikallinen työläisnuoriso elää tyhjäntoimittajan elämää vailla ihanteita ja jaloja pyrkimyksiä.

Kirkossa nuoret kävivät J.T:n mukaan vain nukkumassa, jotta näyttäisivät vanhemman kansan silmissä Jumalaa pelkääviltä.

Marttilalaisnuorison ainoaksi huviksi hän mainitsee sunnuntai-iltaisin järjestettävät nurkkatanssit, joissa kuluu aikaa pikkutunneille asti.

”Näin kulutetaan ne pienet joutohetket, mitä työn lomassa on tarjota, turhiin peleihin”, J. T. puhisi.

Puukotus ja ampuminen Aurassa

Varttunut väki piti nurkkatansseja markkinoiden, kilpa-ajojen ja huutokauppojen kaltaisina mellastustilaisuuksina, joissa esiintyi niin kutsuttua hylkyelämää. Osaltaan mielipiteisiin vaikutti kosketuskielteinen kulttuuri, jossa selkäsaunan antaminen oli hyväksyttävämpää kuin halaaminen.

Aurasta Ari Vilénin tietoon on tullut kaksi tanssitapahtumiin liittyvää vakavaa rikosta. Ensimmäinen on Juho Mannelinin puukotus siltatansseissa elokuussa 1921. Puukottaja oli tanssijoiden joukkoon lyöttäytynyt kulkuri. Vilén kertoo Mannelinin selvinneen tästä hengissä, mutta sittemmin hän katosi sodassa.

Vielä vakavampi tapaus sattui 26.7.1931, kun Auran Karviaisten kylässä pidettyjen nurkkatanssien päätteeksi Arvo Kalliota ammuttiin taskuaseella päähän. Hän menehtyi matkalla sairaalaan. Ampujan epäiltiin olleen alastarolainen mies.

Yhteiskunta teki hartiavoimin töitä rellästyskulttuurin kitkemiseksi: 1919 säädettiin kieltolaki ja parin vuoden päästä oppivelvollisuus. Nuorisoa houkuteltiin raittiusliikkeeseen, kuoroihin, soittokuntiin, työväenliikkeeseen ja etenkin nuorisoseuroihin.

Esimerkiksi Kosken Nuorisoseura järjesti tammikuussa 1900 iltamat J. W. Snellmanin syntymäpäivän muistoksi. Ohjelmassa oli puhe, lausuntoa, kertomus, yliäänistä laulua, torvisoittoa, vuorokeskustelua ja nuorison leikkejä. Hiljalleen järjestäjät löysäsivät ohjaksia. Ensin pidettiin ohjelmaa ja lopuksi sallittiin tunti tanssia.

Lähteet: Forssan lehti, 19.8.1921, Kunnallinen Viikkolehti, 19.1.1934, Rannikkoseudun Kunnallislehti, 22.11.1935, Sosialisti, 19.1.1909, Sosialisti, 3.12.1917, Sosialisti, 27.7.1931, Uusi Aura, 8.5.1900, Uusi Aura, 11.8.1904, Uusi Aura, 22.11.1911.


FAKTA: Nurkkatanssit

Julkisten tanssipaikkojen ulkopuolella järjestettyjä tansseja.
Järjestettiin ilman viranomaisten lupaa.
Säestykseen käytettiin haitaria, mandolinia, viulua tai gramofonia.
Nuoret kohtasivat toisiaan nurkkatansseissa.
Lieveilmiöitä olivat päihteidenkäyttö ja tappelut.
Nurkkatanssien juuret ulottuvat tiettävästi 1600-luvulle asti.

 

Nurkkatansseissa pyörähdeltiin monesti haitarin tai gramofonin tahdissa. Kuvan gramofoni on Veräjänkorvan museon kokoelmissa Aurassa. Kuva: Ari Vilén.
Nurkkatansseissa pyörähdeltiin monesti haitarin tai gramofonin tahdissa. Kuvan gramofoni on Veräjänkorvan museon kokoelmissa Aurassa. Kuva: Ari Vilén.