AURA. Prunkkalan Poikettavan näyttelyyn ripustetussa piirroksessa on itsevarmalta näyttävä mies hassussa asussa. Kuvatekstissä todetaan, että puhemiehen palkka on pitkä mekko ja seitsemän taskua, ja joka taskuun viinapullo.
Auran Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Ari Vilén kertoo puhemiehen olleen tärkeä henkilö aikana, jolloin talollisten tuli hankkia puoliso oman säätynsä sisältä. Suuren talon isännälle oli siis saatava suuresta talosta lähtöisin oleva emäntä.
Vilén arvelee joidenkin puhemiesten harjoittaneen hyvinkin laajamittaista toimintaa.
– Esimerkiksi Loimaan seudulla 1910-luvulla vaikuttanut puhemies Suhonen liikkui jo tuolloin autolla ja hän toi mukanaan täyden lastin poikia tapaamaan neitosia, Vilén kertoo.
Samoihin aikoihin ja samoilla asioilla kulki huittislainen nainen nimiluettelon sekä valokuvakokoelman kera. Niitä sai katsella maksua vastaan.
Toisin kuin nykypäivän deittisovellus Sytykkeessä eli Tinderissä, varallisuus oli ulkonäön sijaan merkittävässä roolissa parisuhdetta pohjustettaessa. Etenkin nuorten vanhemmat olivat kiinnostuneita vastapuolen maallisesta mammonasta, sillä naimisiin ei ollut suotavaa mennä köyhempien kanssa.
Ujot hyötyivät
Puhemiehistä ja -naisista on säilynyt historiankirjoissa sangen vähän tietoja.
Ari Vilén kertoo, että puhemies saattoi hoitaa jopa kosinnan ja sulhanen näyttäytyi morsiamelle vasta myöhemmin. Vilén arvelee puhemiestoiminnan olleen voimissaan 1800-luvulla ja hiipuneen 1900-luvun alkupuolella.
Ajoituksen todenperäisyyttä vahvistaa Aamulehden Sunnuntailiitteessä 12.5.1929 julkaistu Utelin vaarin havaintoja nykyajasta -pakina, jossa haikailtiin puhemiestoiminnan perään.
Jyrkin sanankääntein jyrähdellyt vaari totesi puhemiesten auttaneen nuorukaisia, jotka kärsivät kainoudesta joutuessaan naapurin kaalimaan puolelle. Vaari väitti puhemiesjärjestelmästä luopumisen johtavan kansakunnan perikatoon, sillä vanhojenpoikien ja ikäneitojen määrä oli jatkuvasti kasvanut.
” Mitenkä ennestäänkin kainot nuorukaisemme, tuntien heikkoutensa ja naisalamaisuutensa rohkenisivat milloinkaan esittää sitä yhtä ja kaikkein tärkeintä asiaansa. Siispä on palattava entisiin aikoihin ja perustettava uusia virkoja ja virkamiehiä, oikeammin puhemiehiä. Sillä tämä virka kai sentään kuuluu vielä miehille, sillä toteaahan sananlaskukin, että jos on nainen puhemiehenä niin on pelsepuuppi kanttimiehenä ”, tuumasi vaari.
Hänen mielestään ongelma tuli ratkaista perustamalla Suomeen 27 piiriä ja niistä jokaiseen oli palkattava puhemiehen tehtävää suorittava viranhoitaja. Vaari ehdotti, että viranhoitajien palkkakulut katettaisiin vanhojenpoikien ja ikäneitojen verotuksesta.
Morsian maksoi palkan
Ari Vilénin tietojen mukaan puhemiehen palkan maksoi usein morsian. Hänen tuli lahjoittaa puhemiehelle paita, joskus sukatkin. 1900-luvun alun tienoilla oli käytössä myös rahapalkka.
Monesti puhemies kutsuttiin kunniavieraaksi hääjuhlaan. Huomattava etu puhemiehelle oli tutuksi tulleen talon jatkossa suoma majapaikka, josta käsin hän saattoi laajentaa toiminta-aluettaan.
Puhemiesjärjestelmää on helppo romantisoida, mutta todellisuus saattoi olla karu. Jälkeenpäin on vaikea arvioida, paljonko puhemiehet kiinnittivät huomiota vaikkapa luonnekysymyksiin.
Rakkausavioliittojakin varmasti syntyi, mutta Vilén muistuttaa valitettavan monen joutuneen avioitumaan perheyhteisöjen ja yhteiskunnan painostuksesta sellaisen henkilön kanssa, jota ei loppujen lopuksi pystynyt rakastamaan.
Prunkkalan Poikettavaan koottu Auran Kotiseutuyhdistyksen näyttely esittelee konfirmaatio- ja vihkiperinteitä. Näyttely on avoinna sunnuntaisin kello 11–15 elokuun loppuun asti.
