Syytinkipappana

Nyt kun kesälomasta alkaa olla jo pari viikkoa aikaa, on hyvä miettiä, mitä tuli lomalla tehtyä. Noin pääsääntöisesti eipä juuri mitään. Kuulun siihen lomailijatyyppiin, joka kiertää kaukaa kaikki kesätapahtumat ja muut aktiviteetit mahdollisista kavereiden tai sukulaisten tapaamisesta nyt puhumattakaan. Koska yksitoista kuukautta vuodesta kuluu kaikenlaista puuhaillessa, kahdestoista on hyvä viettää tekemättä mitään.

Tänä kesänä oman erikoisuutensa lomailuun toi se, että meidän nelihenkisestä perheestä kaikki muut olivat töissä suurimman osan omaa lomaani. Lapset lähtivät molemmat kesätöihinsä ja vaimo ympärivuotisiin töihinsä. Minä jäin aurinkotuoliin istumaan ja miettimään, että tältä syytinkipappana eleleminen varmaan tuntuisi. Maataloutta huonosti tunteville tiedoksi, että syytinki eli kiinteistöeläke on sopimus asumisoikeudesta. Siinä maatilan omistaja luovuttaa tilan lapselleen, mutta pidättää itselleen ja puolisolleen elinaikaisen elatuksen eläkkeenä kiinteistöstä. Näin tietää Wikipedia kertoa.

Kuukauden päivät syytinkipappana keinutellen oli oikein mukavaa. Tuli kulutettua aurinkotuolia ja luettua jos jonkinlaista kirjallisuutta. Perehdyin jopa erääseen todella masentavaan asiaan nimittäin Venäjän poliittiseen historiaan. Luin asiasta useammankin opuksen ja yhteenveto on, että venäläiset eivät ole ikävä kyllä koskaan saaneet nauttia hyvästä hallinnosta. Koko maan perustaminenkin lähti siitä, että asiat olivat alueella niin sekaisin, että asukkaat päättivät pyytää viikinkejä eli ruotsalaisia itseään hallitsemaan. Kaikkeen ne ruotsalaisetkin ehtivät, kun sinnekin soutivat. Venäjähän on ruotsiksi Ryssland. Sanan takaa löytyy sana rus, joka tarkoittaa soutajaa. Viikingit siis soutivat Venäjälle ja koittivat saada siellä jotain tolkkua asioihin, mutta ei se ruotsalainenkaan sentään mahdottomiin kykene.

Kesäloman jo päätyttyä luin maakunnan päälehdestä jutun 18–vuotiaasta nuoresta, joka oli jättäytynyt tarkoituksella kesätöiden ulkopuolelle ja oli sitä mieltä, että nuoria patistetaan työelämään liian aikaisin. Vähän niin kuin meidän perheessä, missä 18–vuotias ja 16–vuotias ovat molemmat kesätöissä. En tiedä oliko haastateltu nuori miettinyt sitä, että töissä käyminen voi olla myös mukavaa. Toinen meidän teineistä ilmaisi asian osuvasti: ”Kesätöissä käyminen on hauskempaa kuin koulun käyminen ja lisäksi siitä saa rahaa.”

Myönnettävähän se on. Viisi viikkoa syytinkipappana oli ihan tarpeeksi. Sen jälkeen oli ihan kiva siirtyä aurinkotuolista moottoripyörän satulaan. Sellaista sadetta ole tänä kesänä vielä näkynyt, että olisin taittanut 35 kilometrin työmatkani autolla – auto on kiva kulkuneuvo, mutta siinä on kaksi pyörää liikaa.

päätoimittaja

Asko Virtanen

asko.virtanen@avl.fi