Anna Rauhansuun vastine ”Suojeltu Pöytyän vanha seurakuntatalo on rapistumassa purkukuntoiseksi” -juttuun.
Toisin kuin juttu “Suojeltu seurakuntatalo rapistumassa purkukuntoiseksi (AVL 29.8.) antaa ymmärtää, on Pöytyän vanha seurakuntatalo kiistatta yksi harvoja Aino Aallon piirtämiä rakennuksia. On hyvä asia, että talon kohtalo nostettiin vihdoin esiin ja siitä puhutaan, mutta kuten kirjoitus osoittaa, elää ruraali legenda talon alkuperästä ja arvottomuudesta paikkakunnalla yhä sitkeänä.
Uuden seurakuntatalon valmistuessa vuosituhannen vaihteessa opiskelin jo muualla ja tutustuinkin talon todelliseen tarinaan vasta 2021 Auranmaa-säätiön puheenjohtajan roolissa, kun kävimme sitä esittelemässä Alvar Aalto -säätiön puheenjohtaja Mirkku Kullbergille, joka oli talosta hyvin kiinnostunut. Aito Aaltojen talo uuden Aurajoen matkailutien varrella alkoi kiehtoa minua, ja kirjallista materiaalia talosta löytyi yllättävän runsaasti. Kerros kerrokselta avautui tarina vailla vertaa.
On jokseenkin ironista, että kaikki Aalto-asiantuntijat ovat kiistatta sitä mieltä, että talo on Aino Aallon piirtämä ja myös kaikki säilynyt dokumentaatio tukee tätä käsitystä aukottomasti, mutta paikkakunnalla yhä elää sitkeään juurtunut epäilys alkuperästä ja arvottomuudesta. Kaikki talon säilyttämistä vastaan käytetyt argumentit siitä, että talon papereista puuttuvat signeeraukset, taloa ei ole rakennettu piirustusten mukaisesti tai talon laajennus muutti sen luonnetta, ovat täysin perättömiä. Alvar Aalto -säätiön hallussa olevista alkuperäisistä piirustuksista käy ilmi, että talo rakennettiin tismalleen piirustusten mukaisesti. Aalloilla ei ollut tapana signeerata mitään piirustuksiaan ja Jyväskylän Aalto-museossa tai verkkoarkistoissa on helposti tarkistettavissa, ettei edes nimekkäimpien töiden piirustuksista löydy Aaltojen signeerausta.
Allekirjoituksen puuttuminen ei siis kerro talon alkuperästä yhtään mitään, vaikka juuri se oli voimakkain argumentti taloa vastaan. Sen sijaan seurakunnan arkistoissa säilynyt Aino Aallon allekirjoittama kuitti suunnittelemansa talon piirustuksista saamastaan palkkiosta on tallessa. Samoin tiettävästi Aallon toimistossa työskennelleen norjalaisen Erling Bjertnaesin kirje, josta käy ilmi että talo on Aino Aallon piirtämä. On aika lopettaa talon väheksyminen tekaistuin perustein.
(Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.)
Kampanja talon hävittämisen puolesta oli aikanaan niin voimallinen ja suojeluprosessi niin repivä, ettei mikään määrä Aurajoessa virtaavaa vettä taida riittää haavoja umpeen kuromaan. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, lienee kuitenkin hyvä oljenkorsi tässä. Rakennuksen arkkitehtonista arvoa, merkityksellisyyttä Aaltojen tarinassa tai tarvetta säilyttää talo on kuitenkaan enää turha kyseenalaistaa, sillä se ei ole mielipideasia. Vuosien oikeusprosessin päätteeksi talo on suojeltu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 1999 ankarimman mahdollisen pykälän mukaan ja suojeltua rakennusta on hoidettava sen arvon edellyttämällä tavalla. On hyvä huomioida, että suojellun rakennuksen heitteillejättö on itsessään rakennussuojelurikos ja rakennussuojeluprosessi käynnistyy uudelleen, jos uhka säilymiselle ilmenee. Talo voidaan myös asettaa vaarantamiskieltoon suojeltuna rakennuksena.
On turha kaivaa vanhoja haavoja auki saati sitten aloittaa uutta repivää oikeusprosessia talosta, siinä on meillä pöytyäläisillä vain hävittävää. Sen sijaan on aika katsoa tulevaan. Aallon mittavan rakennusperinnön suojeleminen on kansallinen haaste. Me voisimme osaltamme nähdä mahdollisuutena sen, että meillä on täällä yksi harvoista Aino Aallon piirtämistä taloista ja pohtia, mihin käyttöön se voisi sopia ja kuka sen voisi kunnostaa annettu sijainti huomioiden? Aivan varmasti talon suunnittelija lisää sen kiinnostavuutta eikä vähennä sitä.
Kun seurakunnalla ei ole mahdollisuutta taloa korjata, on löydettävä jokin toinen taho tai toinen keino, leveämmät hartiat talon tulevaisuudelle.
Anna Rauhansuu
Auranmaa-säätiön puheenjohtaja vuosina 2014–2021