PÖYTYÄ. Pöytyän vanha seurakuntatalo rapistuu hiljalleen käyttämättömänä. Suojellun rakennuksen ulkomaali lohkeilee, katto on vuotanut ja lattiamateriaalit irtoilleet. Vaarana on, että jalka menee läpi pehmenneistä rakenteista. Rakennus oli huonossa kunnossa jo suojelupäätöstä tehtäessä vuonna 1997. Nyt se on seurakuntamestari Tanja Savosen arvion mukaan purkukuntoinen tai vähintään mittavan remontin tarpeessa.
Savonen ja talouspäällikkö Minna Stenroos eivät näe seurakunnalla olevan sen enempää tarvetta kuin taloudellisia resursseja rakennuksen remontoimiseen. Myytävien listalle se ei ole kiinteistöstrategiassa päätynyt. Osasyynä on suojelu, jonka on arvioitu vähentävän kiinnostusta, ja toisena syynä sijainti. Vanha seurakuntatalo on keskellä seurakunnan toimintoja. Kaavassa rakennus sijaitsee rakennetun kulttuuriympäristön alueella, mikä luo omat rajoitteensa kiinteistön käytölle.
Tällä hetkellä rakennus toimii lähinnä puistonpenkkien ja hävittämistä odottavan tavaran varastona. Kylmillään rakennus on ollut 2000-luvun alusta alkaen, kun uusi seurankuntatalo valmistumistui.
–Peruslämpö olisi tarvinnut pitää päällä, jos tämän meinaa säilyttää, Stenroos miettii.
Pöytyän seurakunnan ensisijaisena tavoitteena on Pöytyän kirkon remontoiminen. Vanhassa seurakuntatalossa kunnostustoimia on edellisen kerran tehty vuonna 2007, jolloin Museovirasto myönsi avustuksen ulkovuorauksen ja ikkunoiden kunnostamiseen ja maalaamiseen. Uusien avustusten suhteen Stenroos ei ole kovin toiveikas. Hän huomauttaa sekä Museoviraston että Kirkkohallituksen kiristäneen kukkaroittensa nyörejä.
–Kirkkohallitukselta on tullut viestiä, että he keskittyvät suojeltujen kirkkorakennusten tukemiseen. Seurankuntatalojen korjaussuunnitteluun voi saada pientä tukea, mutta ei korjaamiseen, Stenroos kertoo pohtien, että suojelun saaneen seurakuntatalon kohdalla linjaus saattaa olla löyhempi.
Seurakuntatalon suojelu herätti aikanaan vilkasta ja kiivastakin keskustelua, mutta nykyään rakennus nousee enää harvoin keskusteluihin. Stenroosin mukaan esiin nousee satunnaisesti kysymys rakennuksesta seurakunnalle koituvista kustannuksista.
Stenroos on työskennellyt talouspäällikkönä kolme vuotta, ja sinä aikana kiinnostus rakennuksen remontoimiseen on ollut vähäistä.
–Ars Auranmaa oli pari vuotta sitten kiinnostunut talon kunnostamisesta, mutta heistäkään ei ole tämän jälkeen kuulunut mitään.
Suojelupäätös on Savosen ja Stenroosin mukaan siinä mielessä kevyt, että se kieltää purkamisen mutta sallii laajentamisen.
–Suojelukohteet täytyisi pitää kunnossa, mutta se on jäänyt tekemättä, kun resursseja ei ole ollut, Savonen toteaa seurakuntatalon tilanteesta.
Mikäli suojelupäätöksen ja rakennuksen voisi purkaa, Stenroos näkisi sen paikalla esimerkiksi puiston. Nykyisellään alue on ahdas ja sekava.
–Tällä hetkellä voimassa olevan rakennusperinnön suojelusta annetun lain nojalla suojelupäätöksen kumoamista tai siitä poikkeamista voi hakea elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Hakemukseen on liitettävä perustelu siitä, miksi suojelu halutaan kumota, intendentti Paula Saarento Museokeskuksesta kertoo.
Saarennon mukaan perusteltu syy voisi olla esimerkiksi rakennuksen vahingoittuminen niin pahasti, ettei rakennuksessa enää ole suojelun perusteena olleita arvoja. Rakennussuojelua koskevan päätöksenteon yhteydessä ely-keskus pyytää aina lausunnon museoviranomaiselta ja muilta asiaan liittyviltä tahoilta.
FAKTA
Lounais-Suomen ympäristökeskus teki päätöksen Pöytyän vanhan seurakuntatalon suojelemisesta Turun ja Porin läänin taidetoimikunnan esityksestä 1990-luvun lopulla.
Suojelumääräys estää rakennuksen purkamisen ja velvoittaa käyttämään rakennusta niin, ettei sen kulttuurihistoriallinen arvo vähene. Alkuperäiset rakenteet ja rakennusosat kuten ovet ja ikkunat heloineen, listat ynnä muut on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä. Rakennusta voidaan laajentaa siten, että uudisosan materiaalit ja arkkitehtuuri sovitetaan vanhan osan luonteeseen.
Puuverhottua ja satulakattoista seurakuntataloa pidettiin suojelupäätöksessä tärkeänä esimerkkinä Alvar Aallon varsinaissuomalaisesta tuotannosta sekä klassismin ja funktionalismin murroksesta. Seurakuntataloa pidettiin myös osana rakennushistoriallisesti ja valtakunnallisesti merkittävää Pöytyän kirkkoympäristöä.
Rakennuksen suunnittelijasta on kiistelty. Seurakunnan arkistoista löytyvässä, 27.3.1931 päivätyssä rakennussuunnitelmassa ei ole Alvar eikä Aino Aallon allekirjoitusta. Suojelupäätöksessä todetaan, että rakennus on suunniteltu Alvar Aallon toimistossa.