MARTTILA. Vakka-Suomen Metallinetsijöihin kuuluvat Oskari Heikkilä sekä Jorma Kytöviita saivat marttilalaiselta Tapani Yli-Mattilalta luvan tutkia entisen Hirvaksen kyläkeskuksen ympäristöä metallinpaljastimella.
Yli-Mattilan omistama Aliherneen jokipelto on Heikkilän mukaan malliesimerkki metallinetsijöitä kiinnostavasta paikasta. Hänellä on tapana katsella vanhoja karttoja ja hakea niistä kyliä, jotka ovat sittemmin hävinneet tai siirtyneet jonkin matkan päähän. Yleensä häviämisen taustalla on tulipalo, mikä koitui Hirvaksenkin kyläkeskuksen kohtaloksi 1827.
Palon jälkeen hirvaslaisten asuintalot talousrakennuksineen hajautettiin peltojen keskelle, Härkätien varteen. Heikkilän mukaan on tämä tyypillinen kehityskulku Varsinais-Suomessa. Ensinalkuun kyläkeskus on lähellä jokea ja sitten se siirretään ylemmäs, pois uoman välittömästä läheisyydestä.
Nykyään Hirvaksen kylän paikalla on peltoa ja Aliherneen tilan lato.
Jokivarsissa riittää etsittävää
Aiemmin Vakka-Suomen Metallinetsijät keskittyneet lähinnä Laitila–Raisio-akselilla oleviin paikkoihin. Raisiossa yhteisön vapaaehtoiset tekivät mittavan työn käymällä viranomaisten pyynnöstä läpi E18-tielinjauksen alle jääviä peltoja.
Oskari Heikkilä sanoo Tarvasjoen, Marttilan ja Kosken jääneen paitsioon, vaikka ne ovat otollisia paikkoja. Vieressä kun on kaksikin historiallista kulkuväylää; Paimionjoki sekä Hämeen Härkätie. Myös historiallisesti rikas Yläne on Heikkilän mukaan mielenkiintoista seutua.
Palataanpa Aliherneen jokipellolle, Hirvaksen kyläkeskuksen maisemiin. Miltä ne vaikuttivat metallinetsijän silmin?
– Talojen paikat tulivat aika nopeasti selville, kun alkoi löytyä hurjan paljon nauloja. Niiden seasta yritimme löytää niin sanottuja parempia esineitä, jotka on mahdollista erotella paljastimilla, Heikkilä kertoo.
Löytömäärä oli iloinen yllätys
Oskari Heikkilä hämmästyi, että loppujen lopuksi 90 prosenttia Hirvaksen löydöistä on muuta kuin roskaa. Yleensä suhde on toisin päin.
Esineistön joukossa on kolmireikäisiä veitsien päätyheloja, jotka ovat yleensä 1500-luvulta. Ne olivat aikakautensa ruokailuvälineitä. Lisäksi paikalta löytyi nappeja, solkia ja kolikoita.
Mielenkiintoisimpana löytönä Heikkilä pitää 1500-luvun ruotsalaisia kolikoita.
– Vaikea sanoa, mitä niillä on voinut ostaa, mutteivät ne isoja rahoja ole. Ehkäpä niillä olisi oluttuopillisen saanut, hän arvelee.
Joukossa oli myös venäläisiä ja suomalaisia kolikoita.
Osa Hirvaksen kylän esineistöstä on yhä pellossa ja sitä voi tulla esiin maanmuokkauksen myötä.
– Etsimemme löytävät noin 20 cm syvyydestä. Kyntökerros saattaa ulottua jopa puoleen metriin, Oskari Heikkilä selittää.
Hirvaksen esineet Kansallismuseoon
Lain mukaan kaikki yli 100-vuotiaat löydöt tulee ilmoittaa museoviranomaiselle www.ilppari.fi-palvelussa.
Sitä käyttäen Oskari Heikkilä ja Jorma Kytöviita ilmoittivat Hirvaksen kylästä tekemänsä löydöt, vajaat 200 esinettä. Löytöjä tehdään nykyisin niin paljon, että yleensä viranomaiset haluavat ainoastaan kaikkein harvinaisimmat esineet.
Syyskuun alkupuolella esiinkaivettu Hirvaksen kylän esineistö on kuitenkin niin poikkeuksellinen, että Museovirasto pyysi sen kaikkinensa. Syyksi mainittiin, ettei alueelta ole saatu talteen vastaavaa kokonaisuutta.
Ennen pitkää Hirvaksen löydöt luetteloidaan osaksi Kansallismuseon kokoelmia. Löytäjä voi pyytää Museovirastolta löytöpalkkiota ja niin Heikkilä sekä Kytöviitakin tekivät. Heikkilä kertoo palkkioiden olevan yleensä nimellisiä korvauksia, eikä harrastuksella ole tarkoitus tienata.
