JOULUKALENTERI, LUUKKU 3. Iho nousee kananlihalle, kun ensimmäiset sävelet kajahtavat. Mieli tavoittaa jotakin, jonka se luuli jo unohtaneensa. Siltä tuntuu monesta, kun kuulee Hoosiannan.
Tänään on se päivä vuodesta, jolloin tuota yli 200-vuotiasta laulua lauletaan kirkoissa ympäri Suomea. Ensimmäisenä adventtina moni sellainenkin ihminen lähtee kirkkoon, joka käy siellä harvoin. Silloin lähdetaan laulamaan Hoosiannaa. Mutta mikä tekee siitä ihmisille niin tärkeän?
– Musiikki jättää ihmiseen helpommin jäljen kuin puhe. Hoosianna on jättänyt monelle lapsuudessa mieleen niin voimakkaan tunnemuiston, että se halutaan kokea uudestaan. Se on voimakas aistikokemus, ja kuulemalla sen pääsee hetkeksi samaan tunnelmaan, kuvailee kanttori Maria Rainio-Alaranta Salon seurakunnasta.
Rainio-Alaranta miettii, että Hoosiannan taianomaisuuteen liittyy ensimmäisen adventin sijainti joulukuun kynnyksellä.
– Siitä adventin kynttilät lähtevät syttymään ja alkaa joulun odotus, jonka jokainen muistaa lapsuudestaan.
– Muistan itsekin, että Hoosiannan laulaminen oli aina todella juhlallinen hetki. Siinä selkä suoristuu ja mieli ylevöityy.
Toinen syy Hoosiannan suosiolle on sen mahtipontisuus.
– Se on niin veret seisauttava. Hoosiannan sävelhän on aika vaikea: siinä on koukkuja ja kiemuroita. Mutta lapsikuoroa johtaneena tiedän, että se jää tosi hyvin lapsille mieleen. Ja sanat ovat hyvin helpot, Rainio-Alaranta hymyilee.
HOOSIANNA-LAULUN sävelsi 1700-luvun lopulla saksalainen Georg Joseph Vogler (1749–1814). Ruotsin kuningas Kustaa III kutsui hänet Tukholmaan vuonna 1786, ja siellä hän työskenteli muun muassa kuninkaallisen teatterin musiikinjohtajana. Tukholmassa hän sävelsi myös Hoosianna-hymnin, joka esitettiin Ruotsissa ensimmäisen kerran vuonna 1795.
Hoosianna tuli sittemmin hyvin suosituksi sekä Ruotsissa että Suomessa, ja sen laulamisesta ensimmäisenä adventtisunnuntaina tuli perinne. Laulu löytyy myös Norjan virsikirjasta.
Suomessa Hoosianna esitettiin mahdollisesti ensimmäisen kerran julkisesti vuonna 1797 ruotsiksi Turussa. Käsinkirjoitettuna se oli Pohjalaisen osakunnan laulukirjassa jo 1820- ja 30-luvuilla. Esittäessään laulua ylioppilaat käyttivät apunaan koululaisia.
Suomenkielisenä Hoosiannan julkaisi E. A. Hagfors kokoelmassa Suomalainen lauluseppele vuonna 1871. Hän oli Jyväskylän seminaarin musiikinlehtori, ja hänen oppilaittensa eli Jyväskylästä valmistuneiden kansakoulunopettajien välityksellä Hoosianna tuli tunnetuksi eri puolilla maata.
Monilla paikkakunnilla tuli tavaksi, että kansakoululaiset lauloivat Hoosiannan ensimmäisenä adventtina kirkossa. Joillakin paikkakunnilla sen esitti laulutaitoisista henkilöistä koottu Hoosiannakuoro, jonka monivuotinen toiminta johti säännölliseen kirkkokuorotoimintaan.
1800-luvun lopussa Richard Faltin sävelsi Hoosiannaan juhlavan alkusoiton.
HOOSIANNA on virsikirjassa virsi numero 1. Se tuli virsikirjaamme vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1986.
– Sitä ennen Hoosianna oli ollut kuorojen bravuuri, Rainio-Alaranta kertoo.
Entisaikaan ensimmäisenä adventtina siis lähdettiin kirkkoon kuuntelemaan Hoosiannaa. Vähitellen 1900-luvun jälkipuoliskolla yleistyi tapa, että seurakunta yhtyi lauluun, mikä johti Hoosiannan ottamiseen virsikirjaan.
– Nyt ei voisi olla puhettakaan, että kuoro omisi Hoosiannan. Kirkkokansa haluaa päästä laulamaan sitä, Rainio-Alaranta sanoo.
Perinteisiin kuuluu, että Hoosianna lauletaan seisaallaan. Tämä johtuu siitä, että Hoosianna on ylistysvirsi.
– Hoosianna on pelkkää ylistystä. Usein jumalanpalveluksessa on kaksi ylistysvirttä, joiden aikana seistään, Rainio-Alaranta kertoo.
Sana Hoosianna tarkoittaa: Auta, pelasta. Se on kreikkalainen muoto alun perin hepreankielisestä sanasta, joka oli avunhuuto kuninkaalle tai Jumalalle.
Hoosianna-hymnin sanat ovat ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumitekstistä (Matt. 21:1–9), jossa Jeesus ratsastaa palmusunnuntaina Jerusalemiin ja ihmisjoukko ottaa hänet vastaan tervehdyshuudoin.
– Hoosiannaa voitaisiin laulaa kirkossa myös palmusunnuntaina, mutta harvoin niin tehdään. Se voitaisiin laulaa missä tahansa jumalanpalveluksessa, mutta se liittyy leimallisesti ensimmäiseen adventtiin, Rainio-Alaranta toteaa.
Lähteet: www.evl.fi, virsikirja.fi.
Teksti: Talvikki Salin, Salon Seudun Sanomat.
Joulukalenterissa uusi juttu joulun odotukseen joka aamu 24.12.2023 asti. Joulukalenterin tuottavat yhteistyössä Auranmaan Viikkolehti, Kaarina-lehti, Kunnallislehti, Laitilan Sanomat, Loimaan Lehti, Salon Seudun Sanomat, Somero-lehti ja Uudenkaupungin Sanomat.
