ARKIRUOKAA-juttusarja.
Kello pysähtyy aikaan 29.50.
Hiukan mentiin yli kokin alkuperäisestä mainoslauseesta, sillä Kari Honkaniemi lupasi, että hänen pastaruokansa valmistuu parissakymmenessä minuutissa.
No varmaan olisi valmistunutkin, mutta välillä piti ottaa valokuvia työvaiheista ja kun kirsikkatomaatteja sattui kaapissa olemaan, niistä tehtiin vielä lisuke pastalle mehustamalla puolikkaita pienessä määrässä valkoviinietikkaa, suolaa, sokeria ja pippuria.
Muutaman kerran kokkailija joutui pitämään miniluennonkin oikaistakseen toimittajan vääriä luuloja.
Esimerkiksi pastan keitinveteen, kröhöm, ei siis laiteta öljyä ei.
Jos laittaa, niin pastan pintaan muodostuu kalvo, joka suorastaan hylkii kastiketta. Ja kastikkeen idea kuitenkin on, että se nimenomaan ottaa pastaan kiinni.
–Vain hölmöt laittavat keitinveteen öljyä, Kari Honkaniemi kuiskaa virnistäen.
Ja vain hölmöt kuulemma pihistelevät keitinveden suolassa – sen kuuluu olla suolaista, hän muistuttaa.
Tämän tavallisen arkipäivän ruoan Kari Honkaniemi on ristinyt Arkisoturin kalapastaksi. Se on suunniteltu siihen päivään, kun arki meinaa nujertaa ja jos ei joku perheestä, niin ainakin nälkä kiljuu, ja pöytään pitäisi saada jotain nopeasti.
Siitä nimikin tuli erään poikkeuksellisen kiireisen viikon keskellä joskus vuosi sitten. Reseptiä ja sen muunnoksia on käytetty perheessä tosin paljon kauemmin, koska siitä tykkäävät kaikki.
–Se on sellainen arjen oljenkorsi.
Parissakymmenessä minuutissa kalapasta valmistuu siksi, että kaiken muun reseptiin kuuluvan ehtii tehdä pastaveden kiehuessa ja pastan kypsyessä.
Ja koska kokki tykkää delfiineistä, kala ei ole hänen keittiössään tonnikalasäilykettä.
–Muikkua ja silakkaa, hän lukee etiketistä, mutta sanoo, että kylmäsavulohella voisi vähemmän arkisena päivänä prameilla.
Mittalusikkaa keittiössä ei näy mailla halmeilla.
–Kysyn aina kokkikerholaisiltanikin, että mitä kokki tekee ja he vastaavat kuorossa, että ”kokki maistaa”, koulunkäynninohjaajana työskentelevä Kari Honkaniemi sanoo.
Jonkinlaiseksi sivistyksen mitaksi hän tuumailee pöytätapoja ja juuri sitä, että maistetaan – että ei heti sanota, että yök, en tykkää.
Kerhoissa hänen periaatteenaan on tarjota makupareja ja päästä ehkä vähän yllättämään lapsia uusilla asioilla.
–Voidaan laittaa kinkkupitsan päälle mehustettua päärynää ja rucolaa, niin lapset sanovat, että ei me koskaan kotona näitä laiteta. Kun sekin sitten on hyvää, lapset huomaavat, että niinkin pitsan voi tehdä.
Lapsille hän yrittää muistaa mainita myös kokkailun arkisemmasta puolesta.
–Jo 20 prosenttia on ruoanlaittoa, niin mitä on 80 prosenttia? Tiskausta. Kun kaksi kättä kokkaa, niin mitä tekee kolmas? Moppaa, hän luettelee lasten kanssa heittelemiään arvoituksia.
Siitäkin muistutetaan, että kaveri ottaa ruokaa aina eka.
Tytär Hilla kurkkaa keittiöön leikkien lomassa – eikä tarvitse ihmetellä, sillä pannulta leijailee muhevan kutsuva tuoksu.
–Makaronilaatikko, hän nimeää lempiruokansa ja sanoo tykkäävänsä siitä niin kotona kuin koulussa.
–Eilen meillä syötiin kananuggetteja, Kari Honkaniemi toteaa, ja sanoo, ettei ruoasta saa ottaa paineita.
Arjessa perheessä kokataan yhdessä, ja arjen sujumisen yksi salaisuus on se, että ruokaa tehdään yleensä kahden päivän annos.
–Jos tehdään vaikka jauhelihakastike, niin toisena päivänä sitä syödään perunoiden kanssa ja toisena päivänä vaikka pastan kanssa. Meillä syödään myös keittoja, nakkikeittoa ja kalakeittoa, nehän ovat toisena päivänä vaan parempia.
Jos jotain, niin salaattia perheen pöydässä on aina – tomaattia ja kurkkua nyt vähintään.
–Koskaan meillä ei ole pöydässä avattua leikkelepakettia. Leikkeleet ovat aina lautasella, koska paketit ovat niin kamalan rumia, hän sanoo ja toteaa, että ruoka maistuu aina paremmalle, kun se näyttää hyvältä.
Pääasia on, ettei ruoka ole ”harmaata” ulkonäöltään eikä makumaailmaltaankaan.
Kari Honkaniemi myöntää hymyillen, että kun hän on sopivasti kotona, niin kyllä hän keittiön valtaa. Silloin syntyy ruokaa arkisotureille, mutta myös vaikkapa kaveriporukoille ja onpa hän tehnyt kokkikeikkojakin tuttujen ja jopa tuntemattomien juhliin ja tilaisuuksiin.
Yhdeltä tällaiselta keikalta on juuri työpäivän aikana palautunut kattila, joka nököttää kodin ulko-oven edessä potkukelkan istuimella.
Keittiössä saa aina hetken olla taiteilija, oli sitten arki tai juhla. Kun on aikaa, kokkailu alkaa jo aamusta fiilistelyllä. Runokirjankin julkaissut ruoan ystävä saattaa vaikka Myrskyluodon Maija -elokuvan musiikkia kuunnellessaan keksiä Maija-teemaisen illallisen – joka muuten päättyy Kesäyö-nimiseen marenkia, mustikoita ja syötäviä kukkia yhdistelevään herkkuun.
Lottovoitto olisi, jos Seela Sella soittaisi ja sanoisi, että ”grillaa mulle siikaa”.
–Silloin määkin olisin hiljaa.
Kati Uusitalo
RESEPTI: Arkisoturin kalapasta
Variaatioita reseptille on lukuisia, tämä on nopea ja neljälle hengelle
pieni varsi purjoa
punasipuli
kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
2 prk järvikalaa tai paketti kylmäsavulohta
parmesaanijuustoa
basilika (kuiva)
sitruunan tai limen mehu
1 prk mascarponejuusto
tuoretta tilliä yksi puntti
spagettia tai pennepastaa tms.
Kuori ja pilko sipulit, valkosipuli ja purjo, kuullota miedolla lämmöllä oliiviöljyssä. Lisää suolaa, mustapippuria ja basilikaa. Leikkaa tillipuntti varsineen pieneksi hakkelukseksi, säästä muutama latvus koristeluun.
Laita pastavesi kiehumaan, lisää suolaa!
Lisää pannulle valutettu kalasäilyke, keitä rauhallisesti ja lisää tillimurska ja mascarponejuusto. Jos prameilet kylmäsavulohella, lisää se vasta loppumetreillä.
Pasta kun melkein kypsää, lisää kastikkeen joukkoon. Ohenna kastiketta tarvittaessa pastan keitinvedellä.
Anna hautua miedosti 10 minuuttia. Lopuksi lisää sitrusmehu ja tarkista suola.
Tee annokset tai tarjoile pannulta, koristele parmesaanilla ja tillinoksilla.