Marttilan Korven eräreitistö loi mini-Lapin Varsinais-Suomeen

0
Polttopuunajotalkoot saatiin lyhyellä varoitusajalla nopeasti kasaan. Puolet talkoolaisista oli puusavotassa etäämmällä ja puolet ehti pysähtyä kuvattavaksi. Kuvassa vasemmalta lukien Heikolan kyläseuran sihteeri Susanna Kurri, Henna Verho, Ville Niemelä, Jouko Mäkinen, Pirkka Kokkonen, Hannu Verho ja Juha Nummila. Ryyppykallion kodan luona pysähtyvä retkeilijä saa nauttia talkooporukan paikalle tuomista puista, vain puiden pilkkomisen vaiva jää kävijälle itselleen.

MARTTILA. Marttilan Korven eräreitistö tarjoaa pienen palan Pohjois-Suomen tunnelmaa keskellä varsinaissuomalaista eräluontoa.

–Tämä on Marttilan mini-Lappi, naurahtaa Heikolan Kyläseuran sihteeri Susanna Kurri .

Kyläseura perustettiin 1990-luvun lopulla, kun Huhtaanmäen hyppyrimäen yhteyteen rakennettiin huoltokoppi ja mökki.

Eräreitistö sai samalla alkunsa, sillä Leader-rahoituksen ehtona oli mökin yhteyteen järjestettävät muut palvelut.

Mökki rakennettiin aluksi kyläseuralaisten omaan käyttöön, mutta se jalostui vähitellen vuokraustoimintaan – ja kysyntää on ollut.

Mökin lisäksi entisestä huoltokopista on mahdollisuus vuokrata itselleen huone, Mäkikotkanpesä, kuten kyläseuralaiset huonetta nimittävät.

–Mökissä on kuusi petipaikkaa, tupakeittiö ja sauna. Mäkikotkanpesä sopii vaikka päiväretkeläiselle, selvittää kyläseuran aktiivi Hannu Verho.

Pitkään seurassa toiminut Verho rakensi perheineen Ryyppykallion kodan korona-aikaan. Kaikkinensa talkooporukat ovat käyttäneet tuhansia tunteja reitistöön ja kyläseuran toimintaan.

–Jos jotain on jaksettu, niin reitistöstä on huolehdittu, toteaa toinen kyläseuran aktiivi Jouko Mäkinen.

Nykyään hyppyrimäki on turvallisuussyistä suljettu ja pois käytöstä.

Isot saappaat jäivät täytettäviksi, kun kyläseuran moottori ja kantava voima, Jarmo ”Japi” Kujanpää vuosi sitten yllättäen menehtyi.

Kyläpäällikön lempinimen saanut Kujanpää herätteli porukkaa talkoisiin ja aikaansaannosta syntyi. Nyt Kujanpään poismenon jälkeen kyläseuran aktiivien ajatus on kuitenkin selvä; mitään ei jätetä kesken eikä päästetä retuperälle. Se on myös kunnianosoitus Kujanpäälle.

2000-luvun alussa kyläseurassa oli jäseniä 100. Sittemmin määrä on tippunut reiluun 30 henkeen.

–Olimme pitkään nukkuva yhdistys. Ihmiset ikääntyivät, luonnollista kylätoimintaa ei enää ollut eikä mäkihyppääjiä, selittää Kurri jäsenmäärän muutosta.

–Toista ja kolmatta sukupolvea on kuitenkin mukaan tullut. Toki talkoolaisia ja nuoria tarvitaan aina, seuran jäsen Ville Niemelä toteaa.

Eemeli Heinonen, 20, edustaa uutta ja nuorta sukupolvea, joka osaltaan huolehtii eräreitistön kunnosta.

Heinonen on omistautunut vapaaehtoisuuteen ja nauttii, kun saa nähdä oman työnsä jäljen. Hän näkee työllään olevan mahdollisuuksia myös vaikuttaa ympäristön tilaan. Tämä on harrastus, johon Heinonen haluaa budjetoida aikaa.

–Tätä ei voi olla suosittelematta muille, jos tykkää liikkua luonnossa ja vaikuttaa ympäristöasioihin, kannustaa Heinonen.

Luonnon pariin toivotaankin lisää nuorta väkeä.

Ideoita ja suunnitelmia kyläseuralla on tulevaisuuden varalle, raottaa seuran jäsen Henna Verho. Toiminta hakee vielä muotoaan, joten visiot tulevasta pidetään vielä salassa.

Eräreitistön hallinta kuuluu tätä nykyä Auranmaan Latu ja Polku ry:lle, käytännön työt, kuten reitistön kunnossapidon hoitaa edelleen kyläseura.

Isoja projekteja ei ole tiedossa, mutta reittimerkinnät tullaan uusimaan. Samalla reitistön uusi kartta löytyy QR-koodin takaa ja on luettavissa matkan varrella puhelimitse.

Lisäksi mökki kaipaa uutta maalia ja ylläpitohoitoa riittää aina. Jokainen euro tulee tarpeeseen. Lahjoituksia otetaan mielellään vastaan.

–Kraapan Kallelta saatiin nyt polttopuuta, kiittelee Hannu Verho.

Työtä riittää myös ilkivallan takia. Kyläseuran väki toivookin kävijöiltä vastuullisuutta.

Kävijöitä noin 30 kilometrin mittaisella reitistöllä riittää.

Koronavuodet olivat huippuja, jolloin väkeä oli lähes tungokseen asti. Myös mediahuomiota on tullut, kun luontotoimittajat ja bloggaajat ovat julkaisseet alueesta juttujaan.

–Huomio on toisaalta vähän kaksipiippuinen juttu. Kasvava kävijämäärä lämmittää aina mieltä, mutta samalla se aiheuttaa huoltotarvetta ja kuluttaa ympäristöä. Tästä huolimatta olette kaikki tervetulleita Marttilan korpeen, sanoo seuran aktiivi Juha Nummila.

Uusimpana reitin osana on valmistunut 6,4 kilometrin yhdyspolku Kantinmäeltä Raatalan Humppamutterille.

–Voitaisiin osallistua vaikka Raatalan Humpparalliin, nauraa Niemelä.


Anna kehun kiertää -juttusarjassa pistetään kehu kiertoon. Seuraavaksi juttusarjassa esitellään Heikolan kyläseuran kehuma henkilö. Heikolan kyläseuran kehui Paula Uotila.


 

KEHU KIERTOON

Mikä: Heikolan kyläseura, Marttila. Perustettu vuonna 1997.

Jäseniä: Yli 30 jäsentä ja lisäksi seuran hallituksessa 5 henkilöä. Seuran puheenjohtaja Elina Kylämäki, sihteeri Susanna Kurri.

Toiminta: Kyläseura huolehtii Marttilan Korven eräreitistön kunnossapidosta ja kehittämisestä. Reitti on pituudeltaan noin 30 kilometriä ja käytössä ympäri vuoden, joskaan hiihtolatuja ei ole. Seura järjestää riistan joulurauhan julistus- tapahtuman. Lisäksi seuralla on majoitusvuokraustoimintaa.

Kehut: ”He ovat tehneet harvinaisen hyvää työtä ja nähneet hirvittävästi vaivaa eräreitistön eteen.” Paula Uotila

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän