Suomi pyristelee irti fossiilisista polttoaineista ilmastosyistä sekä turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi. Rahallisesti mitattuna muutos on merkittävä, sillä lähivuosikymmenen aikana maassamme arvioidaan käynnistyvän kymmenen miljardin euron edestä vihreän siirtymän hankkeita.
Energiantuotantoon tarvittavat laitokset ovat pinta-alaltaan valtavia ja niitä kaavailevat tahot luovat katseensa sinne, missä maanhankinta on edullista sekä kulkuyhteydet kelvollisia. Pöytyällä kehitys näkyy aurinkopuistoihin ja biokaasulaitokseen liittyvinä hankkeina sekä naapurikunnan puolella pilkottavina tuulivoimaloina.
Voimalasuunnitelmia syntyy nyt kuin sieniä sateella. Valmistuessaan ne tukevat kuntien taloutta, mutta odotteluvaiheessa uuteen teknologiaan liittyvät pelot nousevat ymmärrettävästi pintaan.
Harvassa ovat ne, jotka suostuvat katselemaan kotinsa ikkunasta aurinkopaneelikenttää, tuntemaan nenässään hajuhaittoja tai kuuntelemaan tuulivoimalan viuhinaa. Maaseudulle muuttava ei enää voi olla varma, että hän saisi nauttia hamaan tulevaisuuteen asti perisuomalaisesta pelto- ja metsämaisemasta. Surullinen esimerkki vetovoiman puutteesta on tämän lehden Naputus-palstalla julkaistu kirjoitus siitä, kuinka vaikeaa nuorten isäntien on saada rinnalleen maaseutuelämästä kiinnostunut puoliso, jonka kanssa voisi perustaa perheen.
Auranmaan elinvoiman turvaamiseksi laitokset on toteutettava siten, ettei niistä aiheutuisi haittaa ympäristölle. Toki se maksaa, mutta silti lienee edullisempaa rakentaa laitos maaseudulle kuin kaupunkien laitamille.