AURA. Auran Säästökalliolla, Säästäjäntien tiiliverhoiltujen tyyppitalojen rivissä on koti, jossa Simo ja Kaarina Loisa ovat asuneet helmikuusta 1976. He muistavat, kuinka juhlalliselta olo tuntui muuton jälkeen: taakse jäi vuokra-asunto keittiöstä ja kamarista koostuneessa huoneistossa, edessä oli oma tila ja rauha, joiden eteen oli nähty valtavasti vaivaa.
– Hartiapankkirakentaminen oli lyhyesti sanottuna kauheaa, Kaarina tuumaa ja Simo jatkaa muistelemalla, kuinka hän kerrankin tuli työpäivän jälkeen rakennukselle tarkoituksenaan kiinnittää lastulevyä seiniin. Väsymys vei voiton ja hän uinahti levypinon päälle.
Rakennukselta Simo meni kotiin syömään, nukkumaan ja lähti taas yöllä töihin.
Talo takasi itsensä
Kaarina oli tuohon aikaan äitiyslomalla Auran postista ja Simo ajoi rekkaa. Talo kuitenkin nousi arkikiireiden keskellä.
Säästäjätien tyyppitalot oli suunniteltu ripeään rakentamiseen: runko on puuta ja verhoiluksi muurattiin tiiltä, joka tuli yleensä Seppälän tiilitehtaalta Tarvasjoelta.
Tyyppitalot suunnitellut auralainen Matti Vaisto tähtäsi yksinkertaisiin rakenteisiin, jotta perheet pystyivät rakentamaan pitkälti omin voimin, hartiapankilla, kunhan ammattilaiset olivat mukana tekemässä tärkeimpiä työvaiheita.
Simo muistaa Auran Säästöpankin ajaneen nuorten perheiden talohaaveita pontevasti eteenpäin.
– Takaajia ei vaadittu. Sanottiin vain, että eikös talo takaa itsensä.
Ikkunapinta-ala pieneni
Vuosien 1973–74 öljykriisi pakotti Säästäjäntien rakentajia karsimaan alkuperäisistä suunnitelmista. Simon ja Kaarinan olohuoneeseen kaavaillut suuret ikkunat vaihtuivat 30 senttiä matalampiin. Myös varaava takka, puuhella ja kattoikkuna oli jätettävä pois.
Vaikka kaikkea ei saatu, pariskunta on tyytyväinen kotinsa arkkitehtuuriin. Ikkunat ovat ikään kuin talon silmät, mutta Kaarinan mukaan sälekaihtimet on lähes aina pidettävä kiinni, koska aurinko paistaa voimakkaasti sisään.
Tyyppitaloihin suunniteltu suurehko kylmiö on palvellut Loisan perheessä ruokakomerona. Heidän talonsa erikoisuus on öljysäiliön kohdalle tehty perunakellari, joka on tiettävästi Säästäjäntiellä ainut laatuaan.
Kaappien sisäpinnoilta löytyy vielä merkkejä alkuperäisestä värimaailmasta. Se oli aikakaudelle tyypillinen: vihreää, keltaista ja ruskeaa. Keittiön kirkkaankeltaiset yläkaapit ja vihertävät alakaapit olivat muodissa.
– Ai että ne olivat silloin nätit, mutta nyt ne kauhistuttavat, Kaarina naurahtaa.
Pieni vessa jäi talossa ainoaksi todelliseksi harmiksi: sinne mahtuu juuri ja juuri pytty – ei muuta.
Tasakatto vaihtui harjaan
Talojen valmistumisen aikoihin Säästäjäntiellä asui lähes yksinomaan lapsiperheitä. Arki oli Simon ja Kaarinan mukaan yhteisöllistä, kun heidän kaksi lastaan leikkivät muiden tienoon lasten kanssa.
Mitä kunnossapitoon tulee, Simo kävi säännöllisesti puhdistamassa tasakaton ja varmisti sadeveden valumisen katon keskellä olleeseen poistoputkeen. Katon kanssa ei ehtinyt tulla murheita, mutta Loisat päätyivät naapureidensa tapaan rakennuttamaan harjakaton. Remontissa katolle lisättiin eristettä ja sadevedelle tuli uudet reitit.
Simo ja Kaarina ovat remontoineet kotinsa muutenkin kauttaaltaan. Öljykattila, putket sekä huoneiston sisäpinnat on uusittu. Muovimatot peittää nyt korkkivinyyli.
Tasaisin väliajoin heidän ovikelloaan soittaa maalämpökauppias, mutta heidän tarjouksensa eivät ole vielä olleet kyllin houkuttelevia.
FAKTA
Säästökallio-nimi juontuu Auran Säästöpankista
Säästäjäntielle kaavoitettiin 25 m x 25 m suuruisia omakotitontteja tyyppitaloille
Omakotitontteja oli alun perin 19
Pienten tonttien ansiosta kunnallistekniikan rakentaminen oli edullista
Tyyppitaloja tehtiin Säästäjäntielle 1970-luvun puolivälin tuntumassa Matti Vaiston suunnitelmien pohjalta
Tasakatto sekä suuret ikkunat olivat uusia ratkaisuja
Useimpiin Säästäjäntien taloihin on tehty harjakatto
Tasakatto edusti modernia tyyliä
Auran Pitkäniityssä syntyneen Matti Vaiston (1914–2003) kädenjälki näkyy useissa auralaisissa rakennuksissa. Hänen keskeisiä töitään on Säästäjäntien tyyppitaloalue, joka edustaa 1970-luvun alkupuolen arkkitehtuuria: tasakattoja, isoja ikkunoita ja kaupunkiin kurkottavaa modernismia.
Tasakatto mahdollisti avarat huoneistoratkaisut ja se oli teknisesti kekseliäs. Vesi ohjattiin keskeltä kattoa lähteneeseen putkeen, josta se virtasi viemäriin.
Matti Vaiston poika, arkkitehti Hannu Vaisto , muistaa kuinka Säästäjäntien taloja sittemmin muutettiin nopealla tahdilla harjakattoisiksi.
– Kattoa piti puhdistaa säännöllisesti ja myös huopa joutui koville. Kun aurinko paahtoi, huopa venyi ja irtosi. Tasakatto kestää, mutta se vaatii vaivannäköä, Hannu Vaisto sanoo.
Osa tasakattojen ongelmista johtui myös höyrysulkujen vaurioista ja sisäilman kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin.
Matti Vaiston suunnittelemat Säästäjäntien tyyppitalot olivat pohjaratkaisuiltaan rohkeita: ruokailutila sulautui olohuoneeseen, ikkunat olivat suuria ja suunnattu etelään tai länteen valon merkitystä korostaen. Julkisivuissa oli tiiltä ja puuta.
Puurunkoinen talo tiiliverhouksella oli rakenteiltaan yksinkertainen ja hartiapankkirakentamiseen sopiva. Hintansa puolesta tyyppitalot olivat sellaisten perheiden saavutettavissa, joissa molemmilla vanhemmilla oli työpaikka.
Voiko Säästäjäntien tyyppitaloalue vielä jonain päivänä olla suojeltu kokonaisuus?
Hannu Vaisto toteaa tienoon arkkitehtuurin heijastelevan 1970-luvun henkeä, mutta alkuperäinen ja yhtenäinen tasakattoisuus on muuttunut vuosien saatossa. Siksi Säästäjäntien taloalueen mahdollista suojeluarvoa voi olla vaikea perustella. Joka tapauksessa alue kertoo ajasta, jolloin uutteralla työllä ja osaavilla käsillä syntyi moderni koti.