TAMPERE, LIETO/Tarvasjoki. Tarvasjoella varttunut Minna Santaoja päätyi nykyiseen työhönsä tutkijaksi monen mutkan kautta. Lukiossa Santaojaa kiinnosti psykologia, mutta lukion jälkeen hän haki opiskelemaan tiedotusoppia ja saksan kieltä. Ja päätyi peruutuspaikalta silloisen poikaystävän perässä opiskelemaan ympäristötekniikkaa Poriin.
Ympäristökysymykset ovat Santaojan työssä edelleen keskeisiä, vaikka insinöörin työt ovat sittemmin vaihtuneet yhteiskuntatieteisiin.
–Sielultani olin enemmän yhteiskuntatieteilijä, enkä tuntenut insinöörintöissä olevani kotonani, Santaoja sanoo.
Santaoja ei etukäteen osannut ajatella jäävänsä töihin yliopistomaailmaan. Hänestä tulikin hieman vaivihkaa ammattitutkija. Kuormittavinta tutkijan työssä on Santaojan mukaan epävarmuus työn jatkumisesta sekä tunne, ettei koskaan voi keskittyä täysillä kulloiseenkin hankkeeseen ja työhön.
–Toisinaan myös kilpailuhenkisyys ja suorituspaineet uuvuttavat, Santaoja sanoo.
Santaoja on jatkanut opiskelua vielä senkin jälkeen, kun väitteli tohtoriksi. Hän esimerkiksi voisi työskennellä opinto-ohjaajana. Yhden haaveensa Santaoja toteutti suoritettuaan luovan kirjoittamisen perusopinnot.
–Onnistuin yhdistämään sitä tutkimustyöhön, kun viime vuonna julkaisin ampiaisten ja ihmisten yhteiseloa pohtivan Ampiaiskostaja-lastenkirjan, Santaoja iloitsee.
Käydyt koulut ja kurssit?
Ympäristötekniikan insinööritutkinto (Satakunnan ammattikorkeakoulu), hallintotieteiden tohtori ympäristöpolitiikan alalta (Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu), ammatilliset opettajaopinnot (Tampereen ammattikorkeakoulu) ja ohjausalan erillisopinnot (Jyväskylän yliopisto). Lisäksi muun muassa luovan kirjoittamisen perusopinnot (Tampereen kesäyliopisto) ja kursseja tulevaisuuden tutkimuksesta, ympäristöpsykologiasta, biologiasta ja kaupunkisuunnittelusta.
Aiemmat työpaikat?
Ihan ensimmäiset kesätyöni olivat mansikan ja kurkun poimintaa. Parina kesänä olin Seppälän tiilitehtaassa laattoja lajittelemassa. Lämpimät muistot on kahdelta toimittajakesältä Auranmaan Viikkolehdestä.
Insinööriopintojen aikaan olin harjoittelijana Teollisuuden Voiman ydinvoimalaitoksessa Olkiluodossa. Se on näin jälkikäteen ajatellen erikoisin työpaikkani. Insinööriksi valmistuttuani työskentelin Sampo-Rosenlewin tehtaalla Porissa ja Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNissä Sveitsissä. CERN oli kiinnostava paikka, siellä kuitenkin totesin, etteivät insinöörihommat ole minua varten.
Ympäristöpolitiikan opintojen aikoihin tein kesäisin erilaisia projektitöitä ja työskentelin myös Pirkanmaan Jätehuollon neuvonnassa. Vuoden verran työskentelin Tampereen yliopiston ympäristökoordinaattorina. Opintojen loppusuoralla minua pyydettiin mukaan erään kirjan toimitustyöhön ja jatko-opinnot aloitettuani pääsin töihin Suomen akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen.
Väitöskirjan tekovaiheeseen mahtui eripituisia pätkiä palkallisena tutkijana ja apurahatutkijana Tampereen yliopistossa sekä myös työttömyysjaksoja, kun rahoitusta tutkimukselle ei ollut. Tutkimuksen rinnalla olen tehnyt sivutoimisia opetustehtäviä.
Väitöskirjaa tehdessäni työskentelin Stuttgartin yliopistossa ja väiteltyäni työskentelin parissa tutkimushankkeessa Tampereen yliopistossa. Sen jälkeen minulle on kertynyt työkokemusta monista yliopistoista Suomessa.
Nykyinen työpaikka ja ammattinimike?
Työskentelen projektitutkijana Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osastolla. Työpaikkani on nimellisesti Joensuu, mutta työskentelen suurelta osin etänä Tampereelta käsin.
Mitä tehtäviä työhösi sisältyy?
Työni on suurelta osin itsenäistä tutkimustyötä – aika paljon tietokoneen äärellä istumista, lukemista ja kirjoittamista. Tutkimuksen tekemiseen kuuluu monenlaisia vaiheita tutkimuksen suunnittelusta aineiston keräämiseen ja analysointiin sekä tutkimustulosten julkaisemiseen. Itsenäisen työskentelyn vastapainoksi työhön kuuluu erilaisia palavereja ja tapaamisia, nykyään suurelta osin etäyhteyksien välityksellä, sekä seminaareihin ja konferensseihin osallistumista.
Tutkimustyö on eräänlaista yksityisyritteliäisyyttä, sillä tutkijan keskeinen työtehtävä on rahoituksen hankkiminen. Työskentelen tällä hetkellä EU-rahoitteisessa WaterLANDS-hankkeessa, jossa tutkin kosteikkojen ennallistamisen hallinnan parhaita käytäntöjä. Olen myös mukana Suomen akatemian UNITE-lippulaivahankkeessa, jossa tutkitaan ihmisten, koneiden ja metsän vuorovaikutusta eri näkökulmista.
Mikä on parasta työssäsi?
Mahdollisuus luoda itse työni sisällöt ja keskittyä sellaisiin tutkimusaiheisiin, joita pidän kiinnostavina ja tärkeinä. Tuntuu etuoikeutetulta voida lukea ja kirjoittaa työkseen. Työ on hyvin vapaata ja itsenäistä.
Parasta työssä on myös tutkimusaineiston kerääminen ja esimerkiksi haastattelujen tekeminen. Minusta on myös ihana lukea muiden tutkijoiden tieteellisiä tekstejä, tutustua uusiin teorioihin ja käsitteisiin, oppia ja oivaltaa uutta maailmasta. Tietysti parasta ovat myös ihmiset: tutkijakollegat, tutkittavat ja opiskelijat.
Koulussa tai elämän varrella opittu asia, josta on ollut eniten hyötyä työelämässä:
Suuntaa voi vaihtaa, mutta eteenpäin pitää mennä. Asioilla on tapana järjestyä, kun pysyy puuhakkaana. On hyvä pysyä avoimena ja olla kiinnostunut monista asioista – sitä kautta tarjoutuu monenlaisia mahdollisuuksia.
Vinkki opiskelupaikkaa hakeville:
Kuuntele opinto-ohjaajaa, kuuntele vanhempia, kuuntele kavereita mutta kuuntele ennen kaikkea omaa sydäntäsi. Hakeudu kesätöihin, ole aktiivinen. Mikä sinua innostaa? Kulje siihen suuntaan.
Ei haittaa, jos et vielä tiedä, miksi haluat isona. Maailma on mahdollisuuksia täynnä ja jos tuntuu, ettei ensimmäinen valinta osunut oikeaan, on mahdollista valita uudestaan.
Monet tämän päivän nuorista tulevat työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Sinulla on siis tilaisuus olla mukana luomassa omaa tulevaisuuden työtäsi.
Mitä minusta tuli isona -juttusarjassa Auranmaan Viikkolehti haastattelee yhteishaun innoittamana auranmaalaisia tai Auranmaalta lähtöisin olevia heidän työurastaan ja koulutustaustastaan. Yhteishaku on käynnissä 21.2.-21.3.2023.
Lue myös juttusarjan muut haastattelut:
Mitä minusta tuli isona: Alanvaihto toi Maiju Joutsimiehelle kaivatun muutoksen
Mitä minusta tuli isona: Intohimo musiikkiin poiki Vilpertti Salmiselle ammatin ja työn
Mitä minusta tuli isona: Tutun salat veivät Outi Riikosen Kansallisoopperan puvustamoon
Mitä minusta tuli isona: Julius Kähkönen lähti rohkeasti toteuttamaan visioitaan
Mitä minusta tuli isona: Kartoittajan koulutus on vienyt Petteri Palviaista ympäri maailmaa