Maankamara palaa. Graffitien sävyttämät harmaat talonrauniot savuavat. Ihmiset luikkivat talonmurskeissa kuin laboratoriokaniinit. Elämää värittää pelko, joka suorastaan tuoksuu ilmassa. Koneet ovat ottaneet vallan ja alistaneet ihmiset valtansa alle.
Näin elokuvissa kuvattiin tekoälyn valtaa jo 40 vuotta sitten. Terminatorien ja Skynettien valta ei ole todellisuutta – ainakaan vielä. Monet ihmiset ovat mieleltään kiihottuneita tekoälyn hurjasta kehityksestä. Sanotaan, että Chat GPT osaa kirjoittaa esseesi, se osaa tehdä laulun, sen kanssa voi jutella ihan eri tavalla kuin ihmisen. Tekoäly hoitaa jopa opettajan työn, tosin ei kasvattamista.
Algoritmit ovat hoitaneet monia asioita jo pitkään ihmisten arjessa, mutta nyt kaikki on paljon näkyvämpää. Lienee jopa ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti ottaa älysirun aivoihinsa.
Mihin tällainen johtaa? Tulevaisuuden dystopioissa ihmisen rooli on vähäinen, sillä koneet hoitavat homman ja hallitsevat. Ihmisistä tulee älyllisesti köyhiä ja laiskoja, kun aivoja ei joudu rasittamaan. Yuval Noah Hararin kirjoissa ennustetaan homo sapiensin kuolemaa ja uuden hybridi-ihmisen syntyä. Miksi ihmiskunta haluaa tällaisen suuntauksen jatkuvan, kun ihmiskunnan henkinen pahoinvointi tuntuu vain kasvavan.
Koneet eivät voi tuoda empatiaa tai rakkautta kenenkään elämään, sillä koneet eivät ole aitoja. Ero on siinä, että ihmiset tekevät virheitä, ja se tekee meistä ihmisistä niin mahtavia. Me saatamme sanoa jotain tyhmää ja ikävää toisille ihmisille ja aiheuttaa myös niitä negatiivisemmiksi tunteiksi määriteltyjä tuntemuksia, kuten vihaa ja surua. Eheän henkisen kehityksen takeena on kaikenlaisten tunteiden läpikäynti. Tästä syntyy aitoa henkistä älykkyyttä, jota koneille ei voi opettaa. Sympaattinen tekoälykin varmaan kehitetään, mutta olisi surullista, jos hoidat terapiasessiosi ”Sirin” tai ”Alexan” kanssa.
Ihminen kaipaa ihmistä, vajaavaista ja epätäydellistä – sellaista, jollaisia me kaikki olemme. Voimme oppia toisiltamme hurjasti ihmisyydestä, paremmin kuin se tekoäly. Ihmisten aivovoimana toimiikin aitoäly, joka syntyy tunteiden hallinnasta ja realismista, ilosta ja surusta. Kaipaamme tietenkin positiivista, aitoa vahvistamista elämämme polulle, mutta minä haluan ainakin itse rakentaa polkuni enkä olla tekoälyn riimussa.
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com