Juorun levittämiseen ei tarvita sentraalisantraa, vaan jokaisella on napin päässä mahdollisuus päästää bittiavaruuteen leijailemaan väärää, kiusallista tai muuten arkaluontoista informaatiota. Monet voinevat samaistua siihen kuumottavaan tunteeseen, kun tajuaa laukaisseensa liikkeelle arveluttavan viestin täysin väärälle henkilölle.
Helteisenä kesäviikonloppuna sattui näin omallekin kohdalle. Ei sillä, että olisin itse lähetellyt sopimatonta sisältöä, ei, vaan sain vastaanottaa tietoa, joka ei selvästikään kuulunut minulle tai kellekään muullekaan tavan tallaajalle. Tätä en tosin heti hoksannut, vaan ajattelin saaneeni ennakkovaroituksen rallin suurajoista, joka tulee haittaamaan liikennettä. Ajattelin, että onpas hyvää palvelua. Toisella aivopuoliskolla tosin ihmettelin, miten juuri minun kännykkääni kilahti kyseinen tieto. Ralli ei kuulu seuraamiini lajeihin eikä suunnitelmissani ollut sinä viikonloppuna lähteä pääkaupunkia kauemmas. Eipä asia sen enempiä kuumottanut, mutta päätin silti vilkaista Googlen antamat tiedot oletetusta rallista. Karu totuus oli ettei rallia ollut, tai oli, mutta sitä ei kaahattu keskellä Suomi-neitoa, vaan kuumassa Portugalissa. Pieni lämpö jo nousi poskille, mutta sattuuhan sitä, että linjoista pääsee välillä läpi epämääräisiä viestejä – ajattelin.
Samanhenkinen viesti ilmoitti tulostaan puhelimeeni piippauksellaan varsin pian edellisen jälkeen. Ja sitä seuraava. Ja sitä seuraava. Enää ei käynyt mielessäni, että kohta tv:ssä nähdään rallienglantia vääntäviä suomalaiskuskeja selostamassa kisan kulkua. Ei, vaan täysin selvällä suomen kielellä siinä luki, että Mairella (nimi muutettu) on hätä. Hoitajan taustaani ei tarvittu tulkitsemaan viestien sanomaa, vaan ytimekkäät kuvailut tajunnantasosta, oirekuvasta, iästä, sukupuolesta, osoitteesta ja puhelinnumerosta saivat minut vakuuttumaan, että nyt tarvitaan apua. Pieni puna poskillani oli muuttumassa hieksi. Lasten leikkilääkärinlaukku, laastarit ja verenpainemittari olivat parhaimmat instrumentit, jotka siihen hätään kotoa löysin. Olihan Mairea autettava ja matkaan päästävä mitä pikimmin. Sitten soi puhelimeni. Tuntemattomasta numerosta ymmärsin, että toisellakin suunnalla Suomea kuumotti.
–Oletko saanut outoja viestejä, kysyi soittaja.
Vastasin myöntävästi ja sain ohjeeksi poistaa viestit. Keski-Suomen hätäkeskus lupasi ottaa asian hoitaakseen. Huokaisin helpotuksesta. Mairelle oli kuitenkin pakko vielä ilmoittaa: ”Älä huoli Maire, annetaan Keski-Suomen hätäkeskuksen hoitaa asia, kun en tiedä milloin ehtisin perille. Meillä täällä Varsinais-Suomessa kun ei ole tunnin junaa (ennen kuin joskus 2030-luvulla), ei lähijunia, ei raitiovaunuja eikä funikulaari toimi tänään(kään).”
kesätoimittaja
Heidi Nurminen
heidi.nurminen@avl.fi