Muistatte varmaan, miten tuo vanha viisaus jatkuu.
Politiikka on aihe, joka synnyttää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Eduskuntavaalit meni, hallitusneuvottelut on käyty, ja hallitusohjelman moninaisten kompromissien kautta on päästy muodostamaan uusi hallitus. Vaalit voittanut puolue rummutti kampanjansa aikana tukevansa valtiovarainministeriön tekemää arviota siitä, että julkisen talouden kulujen sopeuttaminen pitää meneillään olevalla vaalikaudella olla 6 miljardia euroa ja seuraavalla vaalikaudella 3 miljardia lisää.
No mitä se tarkoittaa? Vaikka noihin mainittuihin lukuihin ei päästäisikään, niin isoista rahoista on kuitenkin kyse. Yhtäältä se toteutetaan kulujen karsimisella, mutta toisaalta se kyllä valitettavasti tarkoittaa myös kulujen lisäämistä monellekin tavan tallaajalle. Varsinkin pääministeripuolueen on nyt kuitenkin pidettävä sanansa ja nöyrästi kumarrettava niille, jotka tämän säästölupauksen ovat yhtenä tärkeänä kriteerinä huomioineet vaaliuurnilla. Mutta samalla se ahteripuoli osoittaa sinne pieni- ja keskituloisiin, joiden määrä on mittava – suurituloiseksi luokiteltavia kun löytyy populaatiosta vain kuutisen prosenttia. Jos siis fyrkkaa tarvitaan, niin on ilmiselvää, että vain isolta massalta se voidaan saada ja sieltä se siis pitää ottaa. Tavalla tai toisella. Eikä tämä ole varmastikaan kettuilua ketään kohtaan, vaan se ainoa mahdollisuus.
On se taas hienoa, kun on kesä kukkeimmillaan ja yleisötapahtumat runsaimmillaan. Jo ennen koronavuosia kuitenkin ainakin itse havaitsin sellaisen ilmiön, että musiikilliset tapahtumat – joita myös festivaaleiksi kutsutaan – ovat lisääntyneet melkoisessa määrin. Festareita tahtoo nykyään olla melkein joka kylässä, mistä on seurannut selvästi sellainen lopputulema, että kysynnän ja tarjonnan laki ei enää toteudu. Ennakkolippuja ei mene kaupaksi kuten ennen. Niinpä ohjelmatarjontaa onkin järjestäjien taholta jouduttu muuttamaan vielä aivan kalkkiviivoilla, tapahtumia on jopa peruttu, ja olipa juuri mediassa esillä joku festivaali, joka oli keskeytetty jonkun maksuerimielisyyden takia.
Kesäteatterit sen sijaan taitavat elää melkoista kukoistuskautta. Ja miksipä ei. Esitysten taso sen kuin paranee vuosi vuodelta, ja teatteriesityksiin oikeasti panostetaan. Tyylisuuntia on tarjolla monenlaisia. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka kiertävät useita kesäteatteriesityksiä katsomassa. Se on hyvä, sillä talkoohenkisellä teatteritoiminnalla on suuren suuri merkitys monenkin nuorisoseuran talouden kannattelijana.
toimituksen avustaja
Juha Lahti
juha.lahti@finnrel.fi