Liika on liikaa

Jos joku kyröläinen ihmetteli viime viikon tiistaina, miksi litimärkä allekirjoittanut pysäyttää aamulla moottoripyöränsä kaatosateessa Kyrön keskustaan ja alkaa kuvata sen mittaria, kerrottakoon, että asioilla on luonnollinen selityksensä – paitsi mopon sytytysjärjestelmällä, mitä ei voi ihminen ymmärtää.

Jotkut väittävät, ettei nykymaailmassa voi luottaa mihinkään. Se ei pidä paikkaansa. Yamaha Dragstar vuosimallia 1998, jolla olen ajellut jo kuusitoista vuotta on ainakin asia, johon voi luottaa sateessa ja paisteessa. Miljoonamittaria moottoripyörässä ei kuitenkaan ole. Niinpä mittari pyörähti tiistaina nollille näytettyään sitä ennen viisi ysiä. Pitihän se pysähtyä kuvaamaan.

Sade latistaa moottoripyöräilyn iloa jonkin verran, mutta vähintään saman verran kruisailun iloa latistavat peurat eli nykyisemmin kauriit. Nimenomaan se isompi eli valkohäntäkauris, joka tuotiin Suomeen 1930–luvulla metsämiesten iloksi. Nyttemmin siitä on tullut tiellä liikkujien, puutarhaviljelijöiden ja taimikoiden omistajien kauhu. Peuraa on syytä varoa myös silloin, jos ei halua punkkia nahkaansa, sillä yhdessä peurassa voi olla tuhansia punkkeja.

Kun alkujaan arasta eläimestä on vieläpä tullut ihmistä pelkäämätön pihavieras, ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, mitä salaattimaan poskeensa pistävä valkohäntäkauris tuo mukanaan pihaan.

Elämä ja moottoripyöräily ovat toki vaarallisia lajeja, mutta riskien pitäisi olla kohtuullisia. Ainakin metsäkauriin pitää toki Suomen metsiin mahtua, ehkä jokunen vieraslaji valkohäntäkauriskin, mutta liika on aina liikaa. Viime viikolla peura juoksi tien yli Tarvasjoen keskustassa pihalta toiselle aivan keskustassa. Jos eläimiä on sopivasti, ne pysyvät metsissä.

Liikaa oli myös valkoposkihanhia erään kesämökin rannassa, missä vietimme viime kesänä viikon – uimista vältellen. Muuttomatkoillaan hanhet pistävät poskeensa kokonaisia peltoja. Jotain mätää on siinäkin, että poikkeusluvalla metsästetyt hanhet pitää haudata, vaikka niiden oikea paikka olisi padassa. Liikaa on myös merimetsoja, jotka pistävät poskeensa kalat, jotka kelpaisivat keittoonkin.

Jokainen joka on joskus kärsinyt krapulasta, tietää että liika on liikaa. Näin ovat isot pojat minulle kertoneet. Lasillinen punaviiniä pastalautasen vieressä voi olla mukava asia, mutta pullollinen samaa tavaraa vie turmiolan Tommin tielle. Jotta peurojen määrä ja peurakolarit pysyisivät kohtuudessa, kantojenkin pitää olla kohtuullisia. Toivotakin kaikille Auranmaan metsästysseuroille hyvää metsästysonnea kohta alkavana kautena.

päätoimittaja

Asko Virtanen

asko.virtanen@avl.fi