MARTTILA. Marttilalaisen Martti Rannikon elämään kuvataide on kuulunut tavalla tai toisella yli 60 vuotta. Kotiin on kertynyt runsas määrä miehen tekemää taidetta. Useiden kurssien ja itseopiskelun kautta tyylinsä löytänyt Rannikko kantaa piirustusvälineitään aina mukanaan, sillä inspiraatio voi iskeä milloin tahansa.
Rannikon viimeisimmästä näyttelystä on vierähtänyt neljätoista vuotta. 73-vuotias eläkeläinen, entinen lääkäri ja maanviljelijä, on nyt koonnut uuden näyttelyn Marttilan kirjastoon.
–Turhat työkiireet ja stressit sekä sittemmin sairastuminen ovat katkoneet kuvallista toimintaa ajoittain, jopa vuosikausiksi, selittää Rannikko syitä vuosien näyttelytaukoon.
Metsästä eteenpäin -näyttelyssä, on koettavana yli toistakymmentä Rannikon teosta. Töissä tavallinen ikkunaruutu taipuu ”Volgan lauttureiksi”, kun valokuva käy läpi useita puhelimen sovellusten tarjoamia muokkauksia. Toisaalta selkeän yksinkertaiset viivatyöt luovat uusia mielikuvia riippuen siitä miten päin kuvaa katsoo. Tarvittaessa voi viivoissa nähdä Mauno Koiviston. Osa kuvista luo soljuvan jatkumon, kun ajatus metsään lähdöstä kulkee metsän kautta kiukkuiseen oravaan.
Sitoutumaton ajattelija
Oravan hahmoiset työt ottavat kantaa luonnonsuojeluun. Niissä kiukku lopulta purkautuu ulos eläimen otsasta törröttävine ulokkeineen.
–Luontoa ottaa päähän, mitä ihminen tekee. Ihmiselle raha ratkaisee, selittää Rannikko kiukkuista oravaa.
Rannikolle metsä ja luonto ovat tärkeitä. Hänen töissään luonto kertoo kuvallisin keinoin kaikesta ympärillä tapahtuvasta ikävästä. Taiteen kautta voi kanavoida suuria tunteita, kuten surua, pettymystä ja ahdistusta.
Tunteiden kanavoinnin lisäksi taiteen on monessa yhteydessä todettu luovan hyvinvointia. Lisäksi on viitteitä siitä, että kulttuurin harrastaminen voi ehkäistä sairauksia. Kuitenkin usein taide, luovuus ja psyykkiset ongelmat liitetään yhteen. Luovuuden ajatellaan kumpuavan mielenterveyden ongelmista.
–Mielen terveyden määrä vaihtelee yksilöittäin. Yksilökohtaisesti myös ajoittain, Rannikko puolestaan pohtii.
Sen sijaan Rannikko ei näe mitään tervettä Venäjän presidentti Vladimir Putinissa, ainoastaan puhdasta hulluutta. Eikä hän arkaile tuoda mielipidettään julki, vaan kuvaa itänaapurimme päämiehen kylmän kangistuneena teoksessaan.
Kylmää kyytiä saavat myös kommunistit ja vihreät , eikä kokoomuslaisuuskaan houkuttele. Rannikko toteaakin olevansa sitoutumaton ajattelija.
Iloinen eläkeläinen
Maanviljelijänä Rannikko toteaa olleensa aina vastuusta vapaa. Tilukset ovat pyörineet hänen isänsä ja poikansa avulla. Nykyään poika perheineen pärjää hommassa varsin hyvin, Rannikko itse on tarvittaessa käytettävissä.
Rannikko on ollut myös motoristimiehiä, kaksipyöräisiä menopelejä on ollut useampia. Tätä nykyä nivelet ja polvet eivät kyseistä menoa enää kestä, joten viimeisimmän moottoripyöränsä, Hondan Deauvillen, hän on myynyt. Tosin se hänen mukaansa olikin tylsä ja liian tasapaksu, jolla ei päässyt äärimäisyyksiin.
Äärimmäisyyksiin, tai edes Suomen rajojen ulkopuolelle, Rannikko ei enää pyörän selässä haikaile. BMW Max -skootterin kyyti riittää ja sekin harvakseltaan.
Maailman napa Rannikolle on Turku, jonne hän vaimonsa kanssa suuntaa kerran viikossa. Kaupunkiasunnosta on muotoutunut tärkein ja kiinnostavin puuha, kuin kesämökki. Aurajokiranta tarjoaa aina katsottavaa ja taidenäyttelyt ovat antoisia. Rannikon mukaan Turusta löytyy vielä jonkin verran hyvää arkkitehtuuriakin. Vaikuttaa, että elämä on mallillaan.
–Olen iloinen eläkeläinen, tuumaa Rannikko.
Emil ja elektroninen väkivalta
Taiteessaan Rannikko pyrkii pelkistettyyn tekniikkaan, ilmaisuun ja lopputulokseen. Nykytekniikka on mukana luovassa prosessissa. Kännykällä napatut kuvat käyvät läpi sovellusten rajattomat muokkausmahdollisuudet ennen päätymistään tulostukseen ja sitä kautta kehyksiin.
– Se on elektronista väkivaltaa, Rannikko kuvailee työskentelytapaansa.
Lisäksi hän käyttää tussia, hiiltä tai tukkiliitua, vesivärejä tai akryylimaaleja. Joukkoon mahtuu myös kuparityö 70–luvulta.
Käydyt kurssit ovat antaneet paljon. Vaikuttampia olivat Oriveden Suven taidekurssit vuosina 1990–1996, joissa hän kävi yhdessä marttilalaisen Kalle Yli-Mattilan kanssa. Herrat valikoivat yleensä kurssin, josta heillä ei ollut mitään käsitystä. Rannikko kuvaakin Oriveden kurssien olleen kaikkein mystisimpiä. Samaisilta kursseilta on peräisin myös Rannikon taiteilijanimi ”Emil”, Yli-Mattilan taas ”Herra K”.
Taiteilija Alpo Jaakolasta RAnnikko sanoo, että tämä oli shamaani, sillä lyhyestäkin kohtaamisesta Jaakolan kanssa pystyi ammentamaan suunnattoman määrän luovaa voimaa.
Taiteen tekeminen on Rannikolle intuitiivista, eikä aina vie aikaa muutamaa hetkeä kauempaa. Työn nimikin muotoutuu kuin itsestään, kun näkee valmiin lopputuloksen. Sen sijaan ajatus teosten myymisestä aiheuttaa väristyksiä. Etenkin hinnoittelu tuntuu haastavalta. Rannikko toivoisikin demokraattista kaupankäyntiä. Silloin useammalla halukkaalla olisi mahdollisuus hankkia taidetta. Hän vinkkaakin, että mikäli jostain työstä kiinnostuu, voi jättää näyttelyssä hänelle yhteystietonsa, jota kautta pääsee keskusteluun kaupanteosta.
Martti Rannikon ”Metsästä eteenpäin”-näyttely on esillä Marttilan kirjastossa elokuun ajan kirjaston aukioloaikojen mukaan. Marttilan kirjasto, Härkätie 723, Marttila. Kirjasto avoinna maanantaisin klo 13-19, tiistaisin klo 10-14, keskiviikkoisin klo 13-19, torstaisin klo 13-19, perjantaisin klo 10-14, viikonloppuisin suljettu.