PÖYTYÄ / Yläne. Yläneläiseen Rintalan luomulammastilaan viime torstaina tutustunut Kristaps Melbãrdis, 47, hoitaa vaimonsa kanssa Latvian Ēdolessa tilaa, jossa on 650 uuhta. Melbãrdiksen mukaan hänen kotimaassaan ei ole järin monta päätoimista lampuria.
Yksi alan kasvua rajoittava tekijä on petoeläinkannan kasvu.
– Vuosi vuodelta petojen hyökkäykset lammasaitauksiin yleistyvät ja muutamat lampurit sanovat lopettavansa lampaiden pidon tämän takia, Melbãrdis kertoo.
Eläinten suojaksi rakennetaan Latviassakin tavanomaisia aitoja sekä sähköaitoja. Joillakin tiloilla on ryhdytty käyttämään vartiokoiria.
– Tarvitaan yli kaksi metriä korkeita aitoja, ja ne ovat hirveän suuria investointeja. Myös vartiokoirat ovat hankintahinnaltaan kalliita ja lisäksi niiden ylläpito on hintavaa, Latvian lampaanjalostusyhdistystä edustava Melbãrdis sanoo.
Metsästäjät suitsivat kantaa
Kesäkuussa sudet hyökkäsivät Kristaps Melbãrdiksen tilalle. Ne hyppäsivät yöllä sähköaidan yli ja tappoivat 10 lammasta.
Hän sanoo olevansa onnekas, sillä jotkin lampurikollegat ovat menettäneet lyhyessä ajassa susille jopa 50 lammasta. Useimmat petojen tekemät tuhotyöt keskittyvät keväästä loppukesään ulottuvaan ajanjaksoon.
Hyökkäysten jälkeen latvialaislampurit lähettävät susien dna:ta tutkittavaksi. Siitä selvitetään, olivatko lampaiden kimppuun käyneet eläimet geneettisesti puhtaita susia vai susien ja koirien risteämiä.
Tutkimukset eivät lampureita lohduta, etenkin kun tulokset jäävät tilastojen hämärään. Heille ei myöskään makseta korvauksia suurpetojen aiheuttamista vahingoista.
Susien metsästäminen on sallittua pyyntiaikana, mutta Melbãrdis pitää pyyntimääriä liian vähäisinä, jotta susikanta pysyisi kurissa.
– Susien pyytäminen on metsästäjille harrastus. Ei voi olettaa, että he metsästäisivät kovin tehokkaasti, Melbãrdis sanoo.
Viimeisimmän laskennan mukaan Latviassa elää noin 1 500 sutta.
Markkinoinnissa riittää työtä
Neuvostoaikana latvialaisiin tarttui mielikuva, että lampaan liha on laadutonta ja pahanmakuista. Keskimäärin latvialainen käyttää 250 grammaa lampaanlihaa vuodessa. Kristaps Melbãrdis taistelee vanhoja mielikuvia vastaan panostamalla laatuun ja luomalla henkilökohtaisia kontakteja asiakkaisiin.
Vielä toistaiseksi Latviassa on lampaanlihan ylituotantoa. Latvialaista lammasta viedäänkin Skandinavian maihin, joissa on enemmän lampaanlihaa ostavaa muslimiväestöä kuin Baltiassa.
Suomessa Melbãrdis ihailee niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin pyrkimystä varautua tulevaan ja lujittaa omavaraisuutta. Vastaava ajattelu on vahvistunut Latviassa, mutta hän kaipaa sitä lisää.
Melbãrdiksen mielestä liian moni maamiehensä ajattelee ainoastaan rahaa ja taloudellista tuottoa lyhyellä tähtäimellä. Maassa vallitsee toimintakulttuuri, jossa tuottajat hakeutuvat ennen muuta parhaiten tuetuille aloille.
– Latvian maatalous tarvitsee nuoria puurtajia, joilla on halua optimoida tekemistä, kykyä kurkottaa tulevaan ja edetä askel kerrallaan, Melbãrdis linjaa.
