PÖYTYÄ/Kumila. Sähkönsäästötalkoot ovat lisänneet tulipesien käyttöä ja sen myötä nuohoojien työlistat ovat täynnä jopa parin kuukauden päähän. Pöytyän Kumilassa asuva Jani Kivinen tuli alalle vuonna 1998, putosi katolta 2013 ja teki sen jälkeen muita töitä.
Jäänmurtajien komentosiltojen ikkunoiden pesu palautti rohkeuden työskennellä korkeilla paikoilla ja 2020 Kivinen oli taas katolla vanhassa ammatissaan. Viime toukokuusta lähtien hän on pyörittänyt Soluft Oy -nuohousyritystä yhtiökumppaninsa Oliver Koskisen kanssa.
Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen ei ole nuohousalalla itsestään selvää. Haastattelupäivänä Kivinen tulosti mainoksia pudotettavaksi postilaatikoihin. Vain mainostamalla nuohooja voi kertoa, että hän on tulossa tietylle alueelle ja toivoo saavansa tilauksia.
– Piirinuohousjärjestelmän aikaan, ennen heinäkuuta 2019, meininki oli toinen. Silloin pudotettiin postilaatikkoon lappu ja päivämääräehdotus. Yleensä sopiva nouhoushetki saatiin sovittua viimeistään viikon sisään ehdotetusta ajasta, Kivinen kertoo.
Nuohous on asukkaan vastuulla
Nuohoojan kannalta piirijärjestelmä oli siinä mielessä hyvä, että se takasi leivän ja kulkeminen talosta taloon oli työekonomisesti järkevää. Nykyisin Jani Kivinen nuohoaa Auranmaan lisäksi pääkaupunkiseudulla, Paraisilla ja Naantalin saaristossa.
Vaikka aika on kullannut muistot, Kivinen sanoo piirinuohouksessa olleen heikkoutensa.
Se oli toimiva järjestelmä niille, jotka asuivat osaavan nuohoojan reviirillä. Useimpien kohdalla tilanne olikin tämä, mutta oli niitäkin, jotka eivät voineet luottaa nuohoojaansa.
– Siksi on tärkeää, että ihmiset voivat nykyään valita taitavan nuohoojan, Kivinen sanoo.
Mistä sitten voi tietää, että nuohooja on hyvä?
Jani Kivinen toteaa sen olevan helpommin sanottu kuin tehty, kun esimerkiksi korkea hinta ei välttämättä kerro laadusta. Hän kehottaa juttelemaan asiasta naapureiden kanssa ja tiedustelemaan mielipiteitä sekä kokemuksia. Tietysti on hyvä, jos arvioijien joukossa on alan asiantuntijoita.
Kiviselle oli tärkeä asia, kun eläkkeellä oleva paloviranomainen kehui julkisesti hänen työjälkeään.
Hormit kiehtovat naakkoja
Asiakkaan vastuulla on tilata nuohooja kerran vuodessa, jos kyseessä on vakituisessa käytössä oleva, tulisijalla varustettu asuinrakennus. Vapaa-ajan asunnolle riittää nuohous kerran kolmessa vuodessa, mikäli siinä ei asuta vakituisesti. Jos nuohous on jäänyt tekemättä ja laiminlyönti aiheuttaa vahingon, vakuutus ei korvaa menetyksiä.
Piirinuohousjärjestelmässä paloviranomaisella oli kortisto, josta voitiin tarkastaa kiinteistöjen nuohousajankohdat sekä työn suorittaneet nuohoojat. Nyt nuohouskuitin säilyttäminen on kiinteistön omistajan vastuulla.
– Kun ihmisten talous on entistä tiukemmalla, nuohouksesta tingitään. Monesti nuohooja soitetaan apuun vasta ongelmien ilmetessä, Jani Kivinen kertoo.
Monesti ne ovat naakanpesistä johtuvia hormitukoksia. Kymmenkunta vuotta sitten naakkaongelma keskittyi Pöytyällä Kivisen mukaan Turuntien tuntumaan, mutta sittemmin naakka on yleistynyt ympäri Auranmaata.
Naakka tekee uuden pesän vanhan päälle ja varmuuden vakuudeksi lintu tuo pesän perustaksi savea. Sen myötä tukos on pahimmillaan niin tiukassa, että hormi joudutaan piikkaamaan auki. Kivinen on avannut tukoksia, joissa on ollut noin metrin verran pesäaineksia. Hänen yhtiökumppaninsa kohtasi turkulaisen kerrostalon hormissa noin viiden metrin tukoksen.
– Joskus piipun päässä on ollut esteenä kanaverkkoa, jonka naakka on repinyt rikki ja käyttänyt pesänsä pohjaksi. Järeämpi minkkiverkko riittää estämään naakkojen pesäpuuhat, Kivinen neuvoo.
Hyväksi naakantorjuntakeinoksi hän esittelee piippuhatun. Tavallisesti naakat välttelevät paikkoja, joista ei näy taivasta. Siksi on tärkeää, ettei hatun sisäpuoli peilaa valoa hormiin.
Kunnollista sekaklapia pesään
Tärkeää on sekin, mitä tulipesässä poltetaan. Märän puun polttaminen kerryttää hormiin pikeä, ja siitä voi seurata nokipaloja.
Vaikka tulipesien käyttö on lisääntynyt, vaaratilanteita ei ole Jani Kivisen havaintojen mukaan ollut tavallista enempää.
– Tässä lähialueella oli syksyllä yksi nokipalo. Se oli vanhassa talossa, jossa oli vanhojen asukkaiden jäljiltä pikeä hormissa. Kun se oli nuohottu hyvin ja sen jälkeen oli poltettu kosteaa puuta, hormi karstottui ja siitä lähti nokipalo, Kivinen kertoo.
Yleinen ajatus on suosia kuivinta mahdollista puuta. Kivinen muistuttaa, että rajansa on kuivuudellakin. Polttopuun ihanteellinen kosteusprosentti on 15–20.
– Esimerkiksi vanhan ja kuivan hirren paloarvo on heikko. Sellaisen polttaminen tuottaa runsaasti nokea ja kasvattaa hormipalon vaaraa, Kivinen muistuttaa.
Muista nämä!
* Huolehdi lakisääteisistä nuohouksista ja pidä katolle johtavat tikapuut kunnossa.
* Pellit kunnolla auki.
* Polta vain kuivaa puuta.
* Sekaklapi on hyvää, tuoheton koivu parasta.
* Puoli koria tai korillinen puita riittää takkaan.
* Sytytä mielellään päältä.
* Anna palaa hyvällä vedolla.
* Puu kannattaa polttaa nopeasti hiillokseksi.
* Hiillos antaa paremman lämmön kuin liekki.
* Sulje pelti vasta sitten, kun hiillos on täysin sammunut.
