Lähijunista kohistiin vuosi sitten innokkaasti. Valonian ja Varsinais-Suomen liiton tuolloisessa kyselyssä suhtautuminen paikallisjuniin oli maakunnassa yllättävänkin positiivista: noin 90 prosenttia vastaajista piti todennäköisenä, että käyttäisi paikallisjunaa (AVL 13.9.2022).
Mutta sitten kimppuun iskivät laskelmat. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin talvella julkaisema alueellisen junaliikenteen jatkoselvitys piti Turku–Loimaa–Toijala-yhteysväliä hyvinkin kustannustehottomana. Toteutuakseen kannattavasti lähijunaliikenne tarvitsee seisakkeiden lisäksi myös matkustajia, ja juuri potentiaalista matkustajamäärää pidettiin pienenä.
Uusikaupunki–Turku–Salo-välin lähijunaliikennesuunnitelmat kuitenkin etenevät, ainakin toistaiseksi. Kun seisakkeet ja pysäköintialueet ovat valmiit, lankeaisi liikennöitsijäksi hamuavan Suomen Lähijunat Oy:n laskelmien mukaan radanvarren kuntien maksettavaksi liiketoiminnasta mahdollisesti jäävä alijäämä. Turun Sanomien jutun mukaan (TS 19.6.) se tarkoittaisi kunnille kymmenientuhansien eurojen vuosittaisia kustannuksia ja Turulle ja Salolle puolestaan kahta tai kolmea sataa tuhatta euroa. Sellaiset summat eivät minkään kunnan taloutta kaada.
Summat kuulostivat itse asiassa yllättävän pieniltä. Aurassa ja Pöytyällä kannattaakin jatkaa haaveilua. Vaikka mahdolliset tulevat kulut olisivat korkeammatkin, on kohtuullisen todennäköistä, että lähijuna toisi tullessaan lisää asukkaita eli kaivattuja veronmaksajia.
Aurassa haaveilu ainakin jatkuu: kunta varautuu kaavoituksella paikallisjunaliikenteeseen, ja hyvä niin. Ei heitetä kirvestä kaivoon, vaikka junat vielä toistaiseksi kiitävät vain kovaa vauhtia ohitse.